Kehitysmaissa ei olla aitoja

Joka puolella on yhtä tylsää ja typerää. Myös alkuperäiskansalaisten ominaisuuksiin kuuluvat ärsyttävyys, tylsyys ja teeskentely.

Profiilikuva
Kirjoittaja on toimittaja ja startup-liikemies.

Mikä meitä länsimaalaisia vaivaa? Miksi itkemme aitouden perään? Miksi pidämme itseämme epäonnistuneina materialisteina?

Ai mitä se Kuusela nyt taas itkee? Tämä närkästys sai alkunsa, kun katsoin Arman Alizadin Viimeinen ristiretki ja Sami Yaffan Sound Tracker -ohjelmia.

Molemmat sarjat toki puolustavat paikkaansa kuvauksina ihmiskunnan monimuotoisuudesta ja nostavat globaalia epätasa-arvoa hienosti esiin. Mutta. Mutta.

Miksi kehittyneiden maiden toimittajat – tai siis tv-hahmot – suhtautuvat kehitysmaiden ihmisiin tyypittäen? Miksi kaukaisista maista kertoviin ohjelmiin on sisäänkirjoitettu, että vaikka elämä kaukana on niin kamalan kurjaa, ihmiset kulutushysterian ulkopuolella ovat paljon aidompia ja vähemmän tylsiä kuin me suomalaiset?

Kyseessä on harha. Joka puolella on yhtä tylsää ja typerää. Samalla tavalla kuin Suomessa, ihmiset jakautuvat kivoihin tyyppeihin tai rasittaviin pelleihin. Myös alkuperäiskansalaisten ja vähäosaisten ominaisuuksiin kuuluvat ärsyttävyys, tylsyys ja teeskentely.