Jos sote olisi IT-projekti...
Ollakseen Suomen historian suurin byrokratiamullistus, sote on harvinaisen vastenmielinen ja tylsä asia ajateltavaksi. Ainakin jos sitä näin ulkopuolelta katselee, enkä usko, että fiilis paranisi, jos joutuisi työntämään kätensä riitaisaan sote-pönttöön. Asia on kuitenkin ilmeisen tärkeä, joten tässä minun pikku panokseni sote-sotkuun.
Koska kyseessä on projekti, yritän ymmärtää sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistusta omien kokemusteni pohjalta, IT-projekteihin vertailemalla.
Jos sotea vertaa IT-projektiin, siinä on mennyt moni asia tunnistettavalla tavalla pieleen.
Ensimmäinen virhe vaikuttaa olleen, että on lähdetty hölmöinä olettamaan, että monimutkainen homma olisi todellista luonnettaan yksinkertaisempi. Tämä on IT-projekteissa ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Suuret johtajat, eli tässä tapauksessa Sipilän hallitus ja sen liepeillä vaikuttavat virkamiehet, hurmasivat itsensä hallituskauden alussa selkeyden harhaan. Kun 2015 päästiin sopimukseen itsehallintoalueista, jotka muuttuivat maakunniksi, matka maaliin näytti ilmeisesti melko suoralta, tekemistä vaille valmiilta.
Populistiset ja epäreilut heitot ovat merkki toivottomuudesta
Suurten linjojen pitävyys oli kuitenkin pelkkä unelma, kun omasta porukasta eli eduskunnasta puolet laittaa projektin rattaisiin tikkuja niin ovien takana kuin mediassa. Koko homman perusoletuksia (esimerkiksi säästöjen toteutumista ja tasa-arvon lisääntymistä) kyseenalaistetaan ja vastustetaan kireällä kiukuttelulla, motiivien mustamaalaamisella ja tarkoituksellisilla väärinymmärtämisillä.
Kuinka kukaan voi kuvitella, että projektilla on toivoa? Populistiset ja epäreilut heitot pettävistä kepulaisista ja ahneista kokkareista sekä toisten työn ja moraalin kyseenalaistaminen ovat merkki toivottomuudesta ja siitä, että koko uudistus on levinnyt täysin käsiin, rivit ovat hajalla ja harvalta löytyy hyvää tahtoa projektin loppuun saattamiseen.
Liian moni on möksähtänyt, kukaan ei vaikuta olevan innoissaan ja visio on rikki, koska mitä tahansa nyt tapahtuu, puolet päättäjistä pahoittaa mielensä, kansa tuntee tulleensa kusetetuksi ja mahdollinen toteutusvaihe aloitetaan katkeroituneina.
Lukuisissa IT-projekteissa rämpineenä voin todistaa, että kun projektia toteuttava porukka riitautuu tai asiakas arpoo kesken työstämisen, mitä itseasiassa olikaan tilaamassa, homma kannattaa haudata. Tai vaihtaa porukka. Muuten työn laatu romahtaa, koska kukaan ei tiedä, mitä pitäisi tehdä ja mihin pyrkiä. Kustannukset karkaavat kaaoksen keskellä pilviin, koska riitaisasta projektista ei tule koskaan valmista.
Jos siis sote-uudistusta arvioi näin ulkopuolelta ja vertaa sitä IT-projektiin, homma on niin solmussa, että tarvitaan aikalisä. Projektin aikataulusta näyttää tulleen arvovaltakysymys, ja koska duunari aina kärsii, homman koodarit, eli kesälomiaan ja perherauhaansa uhraavat virkamiehet painavat töitä niska limassa, vaikkeivät voi olla varmoja, onko heidän työllään mitään merkitystä. Vähän niin kuin muinoin Nokiassa.
Nyt tarvitaan sote-jeesusta
Homma on todellakin kosahtanut. Sillä ei kai kukaan kyseenalaista sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistuksen tärkeyttä? Nyt tarvitaan sote-jeesusta. Kaipaamme evankelistaa, kirkkaalla visiolla työryhmän hurmaavaa hahmoa, joka löytyy useimpien menestyvien IT-firmojen ja startupien taustalta. Joka kasaa eduskunnan riitaisat rivit, innostaa suomalaiset antamaan panoksensa hyvinvointinsa eteen ja johtaa kansakunnan kohti tasa-arvoista, tervettä ja samalla säästeliästä valoa.
Kuka sinusta olisi paras sote-jeesukseksi?