Jep, haluan Suomesta Venezuelan - korona teki konsultista kommarin
Jos joskus menen politiikkaan, tämä teksti kaivetaan esiin ja tätä käytetään todistusaineistona minua vastaan. Tämä seuraava pohdinta tulee monen mielestä aukottomasti osoittamaan, että sarjayrittäjä ja konsultti Kuusela on kommunisti ja haluaa tehdä Suomesta Pohjolan Venezuelan. Eli sori.
Kirjoitin nimittäin äsken Facebookiin näin: ”Oon oikeasti alkanut tulla sille kannalle, että ehkä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pakotettu vaurauden jako. Tässä kun ei ole normaalista markkinataloudesta ja siinä pärjäämisestä tai epäonnistumisesta kyse.”
Pandemiaan asti uskoin mahdollisimman vapaaseen markkinatalouteen
Pandemiaan asti uskoin mahdollisimman vapaaseen markkinatalouteen, jossa kilvoittelu saa yhteiskunnan kehittymään kohti onnen tilaa. Maailmankuvaani kuului myös ilmainen koulutus, riittävä verotus, turvaverkot, regulaatiot ja muu tyytyväisyyttä tasaava valtiomeininki, jotta mahdollisimman monella olisi mahdollisuus kilvoitella työmarkkinoilla, yritysmaailmassa, taiteessa tai vaikkapa toisista huolehtimisessa. Tulon ja vaurauden riittävä jakaminen lisää tasa-arvoa ja kun sitä kautta mahdollisimman moni voi toteuttaa itseään, reiluudesta hyötyy koko yhteiskunta.
Mutta sitten iski korona.
Pandemian rajoitukset löivät toiset meistä maahan, kuten vaikkapa ravintolayrittäjät ja heidän työntekijänsä, kun taas kaltaiseni konsultit ja muut nörtit pärjäävät paremmin. Pandemia sulki köyhät pieniin koteihin, emmekä vielä näe niiden sisällä tapahtuneisiin tragedioihin. Moni nollatuntisopimuksella toiminut tippui tyhjyyteen, koeajat katkaistiin ja tuhannet terveet firmat menevät lähiviikkoina konkurssiin.
Luonnon välinpitämätön satunnaisjulmuus ilmenee nyt viruksen muodossa
Ei tällä ole mitään tekemistä markkinatalouden kanssa. Luonnon välinpitämätön satunnaisjulmuus ilmenee nyt viruksen muodossa ja seuraukset ovat niin epäreilut, että valtavaa katkeruutta on luvassa. Niin syvää kiukkua ja katkeruutta, että yhteiskuntajärjestys on vaarassa. Emme todellakaan tule syksyllä iloitsemaan toistemme menestyksestä, jos oma elämä on tuhoutunut ja kämppä myyty saalistajille.
Poikkeuksellinen aika vaatii poikkeuksellisten ideoiden pohtimista.
Voisiko olla niin, että pitäisi harkita varallisuuden uudelleenjakoa? Ottaa siis niiltä, joilla on ja antaa niille, jotka ovat menettäneet lähes kaiken? Saisimmeko sillä keskimääräisen onnellisuuden ylemmäs Suomessa ja yhteiskuntarauhan säilytettyä?
Jos vaihtoehtoina on, että rikkaita (tai jopa edustamaani keskiluokkaa) rokotetaan, ja siitä seuraa harmitus, en usko että tämä harmitus ylittää koko tulevaisuutensa menettäneiden ja köyhyysloukkuun ajautuneiden vitutusta.
En kutsuisi tällaista ajattelua kommunismiksi. Vaan yhdeksi vaihtoehdoksi, jolla saatettaisiin hillitä kauhua.