Internetin puolustus
Onko internet rikki? Ei ole, sillä se ei koskaan ole ollut ehjä ja juuri se netissä on ihanaa.
Viime päivinä sivistyneet ihmiset ovat alkaneet vaatia rajoituksia ja valvontaa sosiaalisen median palveluihin, koska neljä vuotta sitten paha analytiikkafirma osti ilman lupaa hankitut somepalvelun käyttäjätiedot tutkijalta, joilla hypnotisoitiin amerikkalaiset äänestämään väärin.
Tai siis ainakin tämä paha yhtiö on väittänyt. Että heillä olisi henkilödatalla täytetty taikalaatikko, joka nostaa kenet tahansa valtaan. Tästä on vastakkaisiakin näkemyksiä, kuten vaikkapa teknojournalistilla Cory Doctorowilla, joka totesi kirjoituksessaan, että ”vaikka Cambridge Analytica väittää asiakkailleen voivansa vaikuttaa vaaleihin, ei se tarkoita, että he olisivat hyviä työssään”.
Vaikka viime aikoina on vaahdottu lähinnä Facebookista, amerikkalainen internet-aktivisti Ethan Zuckerman kirjoitti sivistyneistölehti The Atlanticiin, että itseasiassa kyse on paljon suuremmasta asiasta kuin pelkästä Facebookin kamaluudesta. Koko netti on pilalla, koska väärät firmat ja ihmiset käyttävät sitä toisin kuin olisi mukavaa.
Zuckerman puhui ”tunteiden käyttämisestä aseena koko maailman mittakaavassa” ja tarinoi ”internetin perisynnistä”, jossa ihmiset saavat ilmaisia palveluja sillä ilmeisen hirveällä hinnalla, että heille kohdennettaan mainontaa ”psokograafisesti”. Aivan hirveää. Tarvitsemme nettipoliiseja. Tai jotain. Vaikka oikeasti ihmisten sielujen, eli yksittäisten verkkokäyttäjien tietojen ostaminen ei edes ole mahdollista, ainakaan helposti tai laillisesti. Facebookilla ei ole nettikauppaa, josta voit ostaa naapurin mummon syvimmät salaisuudet. Kaikki laillisesti myyty kohdennusdata on anonymisoitua eli yksittäisten ihmisten tiedot on poistettu.
The Atlanticin artikkeli syytti internetiä myös kiusaamisesta, kuplista ja oikeastaan kaikesta pahasta inhimillisestä käytöksestä. No niinhän se varmasti on, että vielä 90-luvun alussa elimme paratiisissa, jossa kaikki ajattelivat oikein, mutta sitten netti tuli ja pilasi kaiken.
Paitsi että internetin kautta miljardit yksinäiset ovat löytäneet samanmielisiä kavereita tai kumppaneita, tiedonhaku on demokratisoitunut, verkko on tarjonnut bisnesmahdollisuuksia miljoonille ihmisille ja kansalaisaktivismi on alkanut kukkia aivan uudella levelillä. Myös demokratia on edennyt, koska bitit eivät tunne rajoja. Mutta ei anneta näiden juttujen pilata verkkoaktivistien kitinää.
Kaikkein kauheinta on, että itseään edistyksellisinä pitävät ihmiset ovat alkaneet vaatia rajoituksia internetiin. Siis sääntelyä ja rajoituksia, joilla suitsittaisiin väärien mielipiteiden tai väärien tahojen toimia netissä.
Mitä ihmettä on tapahtunut, kun niin moni tuntuu luottavan, että esimerkiksi EU:n virkamiehet voisivat säännellä verkkoa järkevästi? Miksi haluamme luopua internetiin oleellisesti kuuluvasta vapaudesta ja anarkiasta, käytettiin sitä sitten vähemmistöjen puolustamiseen, kaupalliseen tarkoitukseen, epäluuloon ja vihaan tai ihan yleiseen hölinään?
Kyllähän se harmittaa, että Donald Trump likasi Twitterin raivollaan ja muutenkin väärin ajattelevat ihmiset pääsevät ääneen. Ymmärrän sen. Itseänikin ärsyttää monta kertaa päivässä. Mutta niin sen pitääkin olla.
Jos nyt rakennetaan rajoituksia ja valvontaa verkkoon, millä varmistetaan, ettei näitä välineitä ja säädöksiä käytetä tulevaisuudessa väärin? Ei millään.
Olemme myös aivan peruskysymysten ääressä: mikä on oikea mielipide ja kuka siitä päättää? Ilmeisesti poliitikot? Tai virkamiehet? Niinkö kova luotto meillä on systeemiin?
Internetin kritisointi on yhtä tyhjää, turhaa ja hölmöä kuin sähkön syyttely. Tai yleinen kritiikki ”mediaa” kohtaan tai vaatimukset, kuinka ”median tulisi kantaa vastuuta”.
Nettiä on puolustettava. Vaikka omaa jengiä vastaan.