Ikääntyneiden suomi-passiivi
Suomen suurin pulma on suomi-passiivi, jota eläkeikää lähestyvät asiantuntijat käyttävät väsyneissä lausunnoissaan. Suomi ei nouse nokia-resepteillä.
Taas sitä toitotetaan. Suomalaisten lamaantumista, apaattisuutta ja visioiden puutetta.
Suomi on kuulemma vajonnut ”apatian suohon”. Helsingin Sanomien masennusartikkelissa Aalto-yliopiston talousprofessori Pertti Haaparanta, 60, puhuu ”kollektiivisesta taantumasta”, filosofit Ilkka Niiniluoto, 69, ja Esa Saarinen, 62, jauhavat neuvottomuudesta ja ”latistuksen mankelista”. Historioitsija Juha Siltala, 57, taas kertoo ”kakun pienentämisen tunnelmasta”. Jostain on kaivettu esiin jopa Kaari Utrio, 73. Hän puhuu ”maailmanlopun manaamisesta”.
Ainut, joka ei vollaa, on neurotaloustutkija Marja-Liisa Halko, jonka ikää ei löydy internetistä, mutta jonka työhistoria paljastaa, ettei hän todennäköisesti ole vielä täyttänyt viittäkymmentä vuotta.
Halko toteaa: ”Ajatus, että ennen kaikki oli paremmin, kertoo lähinnä keski-iän kriisistä. Ei oikeasti ollut. Jos Esa Saarinen pudotettaisiin aikaan ilman internetiä tai iPadia, hän haluaisi aika nopeasti takaisin.”
En voisi olla neurotaloustohtorin kanssa enempää samaa mieltä. Siitä se juuri kertoo. Kriisistä, joka syntyy, kun vanhat keinot eivät enää toimi, eikä uusia jakseta opetella.