Hyväntekeväisyys. Väärin ja pahasta.

Senhän piti olla hyvä juttu. Supercellillä rikastuneet Paananen ja Kodisoja perustivat lastensuojelusäätiön. Mutta siitäkin joku närkästyi. Ei perkele.

Profiilikuva
Kirjoittaja on toimittaja ja startup-liikemies.

Senhän piti olla hyvä juttu. Supercellillä satumaisesti rikastuneet Ilkka Paananen ja Mikko Kodisoja perustivat talvella Me-säätiön, joka keskittyy syrjäytymisen ehkäisyyn ja lastensuojelutyöhön. Mutta siitäkin joku närkästyi.

Eilen pelimiljonäärien säätiö julkaisi tiedotteen, jossa se haki toimitusjohtajaa. Etsittiin siis kokopäivähommiin tehokasta tyyppiä, joka kanavoisi rahoja oikeisiin kohteisiin. Se oli kai sitten tyhmästi tehty sekin.

”Hyvästi hyvinvointivaltio, tervetuloa huutolaislapset ja syytinkimummut ja -vaarit. Tarkoitus on kai hyvä, mutta periaate perseestä. Nimim. Ei latiakaan lastensairaalalle”, tokaisi muuan tyyppi Facebookissa.

Huolestuneet somekommentoijat näkivät Kodisojan ja Paanasen toiminnan hyvinvointivaltion tuhoamisena.

Ei perkele. Nyt alkoi jo hörhöäkin harmittaa. Ja lujaa. En minäkään sentään noin kommari ole. Olisko parempi, että Paananen ja Kodisoja pitäisivät kaikki massinsa itsellään? Varsinkin kun Supercellilla tienatut rahat eivät ole sinun, minun tai mummosi taskusta vaan kansainvälisiltä pääomasijoittajilta ja pääasiassa japanilaiselta Softbankilta saatuja. Mikä tässä nyt taas oli pielessä?