Sisäpiiritietoa startup-maailmasta.

Hörhön itsenäisyyspuhe

Sami Kuusela
Blogit Hupparihörhö 6.12.2013 12:47

Eilen oli jännittävä päivä. Oli kaksi tärkeää palaveria ja yksi puhe. Se puhe jännitti kaikkein eniten. Olin nimittäin saanut kutsun Stadin ammattiopiston itsenäisyysjuhlaan puhujaksi. Piti puhua nuorille yrittämisestä, mutta olla edes hieman aito ja rehellinen. Tällainen siitä puheesta sitten tuli:

”Nykyään on muotia hehkuttaa yrittämistä. Sille on hienompi termikin, yrittäjyys. Mitä ikinä se merkitseekään.

Yrittäjyyskonsultit kertovat, että kaikki on hyvin, kunhan saadaan nuoret yrittämään.

Kun nuori kuulee tätä läppää pikkutakkimiehen suusta, alkaa häntä väsyttää. Koko sana “yrittäminen” ahdistaa. Niin se ahdistaa minuakin, vaikka olen tällainen vanhus.

Eikö yrittäjä ole juuri se iskä tai isoiskä, joka perusti peltihallin pellon laidalle? Joka laiminlöi perheettään, istui illat muiden pomojen kanssa kokouksissa, jota stressi vaivasi ja jolla maha kasvoi?

Kuka sellaiseksi haluaa?

Eikö yrittäjä ole se kateutta herättävä sukulaisäijä, joka ajaa firman mersulla ja on muutenkin epäluotettava? Tai ehkä yrittäjä on se paha kapitalisti, jonka päätehtävä on riistää duunaria ja tuhota luontoa?

Jos joku teistä on sattunut opiskelemaan yrittämistä osana opintojaan, masentaa teitä varmasti tajuttomasti.

Yrittäjäkoulutuksessa kun korostetaan vaaroja. Luetellaan loputtomasti lomakkeita, joita pitää täyttää, vaaditaan viiden vuoden liiketoimintasuunnitelmia ja kerrotaan alkuvaiheen jälkeen seuraavasta kuolemanlaaksosta, jossa jokainen virhe saattaa olla kohtalokas. Verottajakin vaanii. Tuleehan siinä stressi.

Kaikki ilo kuolee.

Mitä jos ajateltaisiin asia toisin? Jos kelattaisiin, mitä se firmatouhu oikeasti on? Ei se ole lomakehelvettiä, ei maksaa kiduttavia Lions-club-iltoja kaksirivisine pukuineen.

Yrittämisen ei tarvitse merkitä liian aikaista aikuistumista. Se ei ole myöskään jatkuvaa vaaraa, riskiä ja ahdistusta.

Yrittäminen on vapautta. Se on mahdollisuus tehdä asioita, joista tykkää, juuri niiden ihmisten kanssa, joista pitää.

Te olette nuoria. Te määräätte, millaista se yrittäminen tästä eteenpäin on. Jos se on vaikka tietokoneen ääressä tehtyjä huumorivideoita, joista tulee YouTube-hittejä, kuten vaikkapa Lanit-hitillä läpilyöneellä Justimus-kaverusparilla, sitten se on sitä. Pojat pääsivät telkkariin, tekivät itselleen duunin ja kasan massia.

Yrittämistä voi olla myös joku tosi outo peli, jota olette väsänneet kavereidenne kanssa yökaudet, pelkästään koska sen tekeminen on ollut kivaa. Ehkä juuri tämä teidän kaveripiirinne perustaa myöhemmin sen seuraavan miljardien arvoisen pelifirman.

Yrittämistä on myös vaikkapa autokorjaamo, jossa jokainen työntekijä omistaa osan firmasta ja tykkää tulla töihin. Tai pelkkiä rastoja tekevä kampaamo. Uusi vaatemerkki. Tai vaikka rakettitehdas!

Kun perustatte ensimmäisiä firmojanne, miettikää, mitä te itse haluatte tehdä, mistä olette itse todella innostuneita ja mitä meininkiä te itse haluatte yritystenne kautta ihmisille välittää.

Te päätätte.

Unohtakaa fossiilien varoittelut ja möreällä asiantuntijaäänellä heitetyt vähättelyt. Eivät ne mitään tiedä. Vanhan maailman mölöt. Väsyneinä höpöttävät.

Suurin osa firmoistanne tulee kaatumaan, mutta mitä väliä? Nykyaikana firmoja on helppo perustaa, riskiä on ihan ok ottaa ja eikä epäonnistujia enää kivitetä.

Minulla itsellänikin on jo viides firma menossa. Takana on monta pieleen mennyttä yritystä, yksi konkurssikin. Mutta silti seison tässä. Ja väitän olevani entistä kovempi, kokeneempi ja yhä aivan hemmetin innostunut. Tiedän, että tämä nykyinen firmani menestyy hienosti. Ja jos ei menesty, sitten seuraava. Tai sitä seuraava.

Onhan se myönnettävä. Joskus tuntuu, että olen kuin se internet-meemi-videossa esiintyvä parrakas Tykkyläinen, joka istuu keittiön pöydän ääressä ja sanoo: “Miehet antavat aina periksi, minä en anna koskaan periksi” ja sen sanottuaan mölisee ja hakkaa itseään lehdellä päähän. Joskus siis tuntuu tuolta. Ei yleensä.

Ja mitä häpeäisin? Olen ylpeä kaikista villeistä firmoistani joissa olen saanut puuhailla. Erityisen leuhka olen, kun saan kertoa, kuinka kovien ja kivojen tyyppien kanssa olen saanut innostunut uusista jutuista. Kerta toisensa jälkeen.

Sillä mikä voi olla tärkeämpää, kuin viihtyä omassa elämässään, olla energiaa täynnä ja muuttaa omaa ja muidenkin ihmisten tulevaisuutta?

Sitä se Suomikin kaipaa. Ei se kaipaa vanhusten tottelua ja vanhoissa kaavoissa jumittamista, vaan rohkeutta ja tuoreutta ja itsepäisyyttä, jota voi toteuttaa vaikka perustamalla firman. Tai kaksi. Tai kolme tai vaikkapa viisi.

Te teette tästä maasta mukavamman paikan. Perustamalla firmoja, menemällä töihin uudella asenteella ja erityisesti: tekemällä sitä, mistä te tykkäätte.

Siis: antakaa palaa, vetäkää innostuksenne överiksi ja nauttikaa. Sitä se kai on se itsenäisyyskin. Loppupeleissä.”

Sami Kuusela

Kirjoittaja on toimittaja ja liikemies, jonka Hupparihörhö-yritys etsii startupeja suuryrityksille kumppaneiksi ja ostettavaksi.

Keskustelu