Häpeän olla startup-yrittäjä
Monien piilaaksolaisten tulisi kadota maapallolta. Tämän todisti Techcrunchin Disrupt-tapahtuma.
Voi hyvänen aika, kuinka toisinaan häpeän olla startup-yrittäjä.
Parhaimmillaan uudet kasvuyritykset ratkaisevat maailman todellisia ongelmia ja pyrkivät hyvään. Mutta pahimmillaan koko ala näyttäytyy oksettavana elitistien kenttänä, jossa itsestään humaltuneet rikkaat aikuisvauvat todistelevat toisilleen olevansa haluttuja ja cool.
Ala näyttäytyy pahimmillaan Techcrunch-julkaisun Disrupt-tapahtumassa, joka on käynnissä tällä hetkellä San Franciscossa. Tilaisuudessa esiteltiin syitä, miksi olen tosissani harkinnut meneväni oikeisiin töihin.
Eilen Disruptin yhteydessä järjestettävässä hackathonissa, eli kilpailussa, jossa koodataan nopeasti startup-tuotteita, esiteltiin muun muassa palvelu nimeltä ”Fake Number Club”. Palvelun koko idea on häpäistä ihminen, joka pyytää menestyjän puhelinnumeroa. Toiminnaltaan Fake Number Club on yksinkertainen: kun häiritsevä tavis soittaa tai tekstaa saamaansa numeroon, vastauksena on ylimielistä nälvintää.
“We’re sorry, but you were given a fake number because the person who gave it to you did not want you to have their real phone number. I’m sure you’re a wonderful human being, but for some reason, you were given a fake number because the person who gave it to you did not want you to have their real phone number. Please do not take this to heart”, kuuluu puhelinvastaajasta.
Etovaa. Alentuvaa. Noloa ja tyhmää.
Vielä nolompi palvelu, joka esiteltiin Disruptissa, kulkee nimellä ”Phoney.club”. Tämä applikaatio kuuntelee suositun sijoittajan keskustelua startup-yrittäjän kanssa, ja kun se kuulee sanan ”interesting” tai sanayhdistelmän ”Fine, fine. Call me and we’ll figure out how to take this deal to the next level. I’m sure it’s in everyone’s best interest”, se soittaa sijoittajalle antaen tekosyyn paeta paikalta. Kun siis puhelin alkaa lallattaa.
Ei. En katsonut videota, jossa valopää esitteli palveluaan, sillä en halunnut kuulla itsetyytyväisten nörttien naurua. En halunnut menettää uskoani teknologiaan ja ihmisyyteen.
Ja mikä hemmentin ”club”? Olkaa jo hiljaa ja hävitkää maapallolta.
Surullisin esitellyistä palveluista oli LoveBot. Tämä räpellys lähettää käyttäjänsä rakkaimmille ihmisille automaattiviestejä, joissa tunnustetaan vaimolle rakkautta Shakespearen säkein tai kysellään kavereilta, miten päivä on mennyt.
Apua. Ei, en halua kuplaanne, jossa aika käytetään aidon, ulkopuolisen maailman torjumiseen ja vitsit ovat totaalisen paskoja.
En ehkä sittenkään haluakaan tehdä niitä miljoonia, jos menestykseni vastineeksi joudun edes sekunnin sietämään näitä Piilaakson elitistisiä kakaroita.