H. V. Esko Aho

Profiilikuva
Kirjoittaja on toimittaja ja startup-liikemies.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

H.V. – Hyvä veli. Jos yhteen ilmaisuun tiivistää menneen ajan, se on tämä.

Vanhoina hyvinä tai siis hyvä veli -aikoina päättäjät olivat miehiä, jotka säätivät Suomea kuntoon kulisseissa ja tarjosivat kansalle totuuden, jonka tavikset pystyivät nielemään ja joka ei aiheuttanut liikaa levottomuutta. Vastuu painoi kovasti, kun päätoimittajat ja pääministerit ja pääjohtajat ja muut pää-ihmiset istuivat iltaa yhdessä ja puhuivat tärkeistä asioista suoraan ja luottivat toisiinsa.

Sitten tuli netti. Journalismi meni pilalle. Naiset alkoivat levottomiksi ja nuoret huusivat tubekanavillaan aivan mitä sattui.

Sitten tuli netti. Journalismi meni pilalle. Naiset alkoivat levottomiksi ja nuoret huusivat tubekanavillaan aivan mitä sattui. Somessa sai sanoa kuka tahansa mitä tahansa, eivätkä pojat klubilla voineet asialle yhtään mitään.

Kaaos. Sitä tämä ”totuuden jälkeinen aika” on. Viimeisin esimerkki tästä oli sunnuntaina Helsingin Sanomissa julkaistu ”Minä ja Venäjä” -artikkeli Esko Ahosta, joka on kaveeraa naapurimaan valtaeliitin kanssa ja istuu Venäjän suurimman pankin hallituksessa. Tommi Niemisen – joka muuten on kaverini, mutta ei ”hyvä veli” – artikkelissa pohditaan, onko ookoo, että entinen pääministeri on pakoteyhtiön huipulla. Ei olisi saanut pohtia. Tuhmasti tehty Tommilta.