Blogit

Sisäpiiritietoa startup-maailmasta.

Epäonnistumisen päivä: Vain voittajille

Blogit Hupparihörhö 13.10.2017 10:50
Sami Kuusela
Kirjoittaja on toimittaja ja liikemies, jonka Hupparihörhö-yritys etsii startupeja suuryrityksille kumppaneiksi ja ostettavaksi.

Tänään 13. lokakuuta vietetään taas kansainvälistä epäonnistumisen päivää. Taas voittajat kertovat, kuinka heidän matkansa on ollut vaikea.

Epäonnistumisen päivänä Jorma Ollila kertoo, kuinka paha tilanne oli, kun matkapuhelimia myytiin niin paljon, etteivät tehtaat ehtineet niitä valmistaa.

Epäonnistumisen päivänä Valtioneuvoston kanslian ”Kokeileva Suomi” -tiimi järjestää ”HeroZerohero” -tapahtuman, jossa onnistujat kuten Finlaysonin toimitusjohtaja Kurttila, ministeri Vehviläinen tai Helsingin kaupunginteatterin johtaja Arffman ovat ”rohkeita” avautuessaan, kuinka hekin pelkäävät epäonnistumista. Johon aivotutkija Katri Saarikivi toteaa: ”Mikään ei poista sitä, että epäonnistuminen tuntuu epämiellyttävältä ja pelottavien asioiden tekeminen pelottavalta. Sen sijaan tarvitaan sietokykyä näille tunteille.”

Oikeasti. C’moon. Tarvitaan sietokykyä?

Epäonnistumisen päivä on suunnattu niille, jotka matkalla menestykseen sallivat itselleen pari mokaa. Niille jotka uskovat, että syvällinen henkilöbrändi syntyy henkilökohtaisista tarinoista, joissa mennään vaikeuksien kautta voittoon.

Epäonnistumisen päivänä elämässään onnistuneet nöyryysleuhkivat kertomuksillaan masennuksesta, pelkotiloista, konkursseista ja köyhyysjaksoista. Ääniä aallon pohjalta ei kuulla, koska ne eivät sovi valheelliseen tarinaan toivosta, jossa vaikeuksien takana odottaa aina voitto, kunhan päähenkilö vain jaksaa taistella ja uskoa itseensä ja unelmaansa.

Suurin osa epäonnistujista ei voita. Jokaista yritysjohtajaa kohti on valtava määrä häviäjiä. Jokaista menestynyttä artistia ihailee sadat unelmansa haudanneet ja satumaisesti menestyneet firmat ovat harvinaisempia kuin konkurssit.

Oikeita epäonnistujia ei Epäonnistumisen päivänä kuulla. Erityisesti tänään heidät lakaistaan maton alle, koska he eivät sovi startup-Suomen tarinaan.

Mitä jos ei edes halua menestyä? Jos unelmaa oman itsen ainutkertaisuudesta ei ole? Onko silloin luuseri, luovuttaja?