En enää kadehdi ruotsalaisten huviloita

Käytiin viime viikolla perheen kanssa Ruotsissa. Ihana mesta. Ja taas iski hirvittävä kateus.

Ruotsinlaivaan liittyvä ydinkokemus nimittäin on, että kun katsoo ikkunasta ulos Tukholman saaristossa, näkee tuhansittain täydellisiä huviloita, joiden pihoilla sinikeltaiset viirit ja liput lepattavat ja pellavapäät pitävät hauskaa. Alkaa suomalaista harmittaa. Sillä kun palaa Helsinkiin, näkee armeijan mastoja mustanpuhuvilla kalliosaarilla, teollisuuslaitoksia ja kauhuelokuvien mielisairaalaa muistuttavan Hylkysaaren entisen merimuseon.

https://www.facebook.com/VisitSweden/photos/a.452783767291.241993.49607452291/10156349183792292/?type=3&theater

Mutta sitten helpotti. Tajusin, että Tukholman saariston pakahduttava idylli kertoo pitkäaikaisesta hyvinvointivaltiosta, jossa mahdollisimman suuri osa kansaa on saanut vaurastua rauhassa. On vältetty sodat, on huolehdittu heikoista ja on uskallettu olla pehmoja.

Hyvinvointivaltio on edellytys kansakunnan vaurastumiselle. Kun mahdollisimman monelle taataan sauma kilvoitella, hakeutua kykyjään vastaaviin hommiin, perustaa firmoja ja jos hommat menevät pieleen, tarjotaan turvaverkko, ihmiset uskaltavat ottaa riskejä ja unohtavat rosvoilun ja riistämisen. Tämä johtaa yleisen hyvinvoinnin kasvuun ja kansantalous tykkää. Tästä ihana Ruotsi on loistava esimerkki, enkä enää osaa kadehtia höpsöjä naapureitamme. Ostin jopa Junibackenista itselleni Pippi Långstrump -paidan.