Emme uskalla kohdata pimeää
Viime aikoina toisten ihmisen moraalin kyttääminen on yleistynyt. Vaikka ilmiö liittyy murrokseen, jossa rakenteisiin piilotettu rasismi, syrjintä ja muu pahuus paljastetaan ja pyrkimys on kohti hyvää, on trendissä vaaroja.
Historiaa siistitään poistamalla moraalittomia ilmaisuja ja mielipiteitä taiteesta erityisesti Yhdysvalloissa. Vääränmielisiä puhujia lynkataan jenkkiyliopistojen kampuksilla ja suomalaisessa rentojen feministien Facebook-ryhmässä bännit heiluvat erimielisille.
Kun moraali lukitaan, etiikan rajojen koettelu vähenee. Kun kyttäämisen ja somelynkkausten vaaran takia itsesensuuri voimistuu, olemme tilanteessa, jossa emme uskalla kohdata pimeää.
Viha ali-ihmisiä kohtaan kasvaa
Kun suljemme silmämme ihmisyyden pimeydeltä, epäinhimillistämme suuren joukon ihmisiä, joita pidämme pahoina tai muuten itseämme vähempiarvoisina. Jopa ali-ihmisinä. Vihaamme persuja, suvakkeja, sovinisteja, feministejä, hippejä, narkomaaneja, rikollisia, poliitikkoja tai hulluja.
Ymmärrys vähenee. Emme edes halua miettiä, miksi joku pelkää ja vihaa ulkomaalaisia tai homoja, miksi Trumpin Amerikassa joku on keksinyt sulkea meksikolaislapsia häkkeihin tai miksi keski-ikäinen valkoinen mies käyttää naisista alentavia ilmaisuja tai lääppii. Vaikka juuri ymmärryksen lisääminen olisi ainut keino saada maailmaan taas edes hitusen järkeä.
Emme uskalla kohdata pimeää. Vaikka jokaisen meistä pään sisällä on kokonainen maailma ja jokaisella hirviömäisimmälläkin teolla tai mielipiteellä on taustalla logiikka.
On raskasta ja ahdistavaa kuunnella vankia, joka selittää vilpittömästi, kuinka yksi asia johti toiseen ja lopulta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tuikata ryyppykaveria moralla tai mukiloida mummo ja viedä vanhuksen viimeiset rahat. Suurin osa rasisteistakin perustelee mielipiteensä ja toimintansa pyrkimyksellä yleiseen hyvään.
Pahuus tarttuu?
Pelkäämme, että jos ymmärrämme pahoja ihmisiä, pahuus tarttuu. Sillä jokaisen meistä sisällä on kamala maailma. On helpompi sulkea korvansa ja sydämensä.
Uskon että uusmoralismin taustalla on myös aito huoli yhteiskunnasta. Jos jo itsemme kohdalla on vaarallista kohdata pahuuden viettelys, koemme että yhteisöä suojellaksemme on välttämätöntä viedä ihmisarvo pahoilta ihmisiltä, sillä jos he pääsisivät saarnaamaan sanomaansa julkisesti, moni meitä itseä heikompi saattaisi ajautua pimeyteen.
Silti pimeys on tehtävä näkyväksi. Haluan – vaikka se pahaa tekee – lukea artikkeleita ja nähdä dokumentteja, joissa seksin ostajat kertova, miksi juuri prostituoidulta saa parhaan tyydytyksen, miksi rumat ihmiset ärsyttävät kaunottaria, mitä positiivisia tunteita liittyy pedofiliaan tai miksi joku on päättänyt lihottaa itsensä läskiksi, vaikka tietää aiheuttavansa perheelleen surua aikaistetulla kuolemallaan.
Haluan myös lukea väkivallan tuomasta hyvän olon tunteesta ja Soldiers of Odin -ryhmän tai huumeita välittävän moottoripyöräkerhon jäsenen ilosta, kun oma porukka pitää omistaan huolta.
Tai vähän kevyemmän jutun siitä, kuinka varsinkin nuorten miesten mielessä pyörii mahdollisuus sänkyhommiin lähes aina, kun he kohtaavat kenet tahansa viehättävän naisen.
On uskallettava kohdata pimeä. Kaikesta on pystyttävä keskustelemaan eikä mikään saa olla tabu.