Digitalisaatio on vanha juttu

Miksi konsultit höpöttävät yrityksille biteistä kuin viidakosta revityille alkuasukkaille?

Profiilikuva
Kirjoittaja on toimittaja ja startup-liikemies.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Olin viime viikolla puhumassa suuren yhtiön johtajille digitalisaatiosta. Kun kutsu kävi, menin hetkeksi jumiin. Mitä uutta voisin kertoa porukalle, joka on kuullut jo kaiken ja lukenut suurten konsulttitoimistojen raportteja, joissa kerrotaan internetin mullistavan kaiken?

Lopulta tajusin, että tärkein tehtäväni on rauhottaa väkeä, jolle valopääkonsultit toitottavat, että he ovat jääneet ajastaan jälkeen.

Suurin osa vallankumouspuheesta on roskaa. Digitalisaatio ei ole mikään uusi asia, vaan huttua, jota on tehty jo vuosikymmeniä.

Otetaan esimerkiksi IoT eli Internet of Things, jonka väitetään olevan valtava trendi ja uusi asia. Kun konsultit höpöttävät älyjääkaapeista ja verkkoon kytketyistä avaimenperistä, korporaatioihmiset muistavat, että koneet ovat jutelleet keskenään jo viisikymmentä vuotta. Suomalaisten suuryritysten laitteissa on ollut sensoreita ja tietoliikenneyhteyksiä jo 60-luvulta lähtien. Vain termi on uusi. Aiemmin IoT:ta kutsuttiin M2M:ksi eli machine to machineksi.

Myös robotisaatiosta jankutetaan kyllästymiseen asti. Kerrotaan kiinalaisista tehtaista, yksittäisistä esimerkeistä, joissa robotit ovat korvanneet ihmiset. Ja samalla unohdetaan, että ensimmäiset teollisuusrobotit alkoivat toimia jo 60-luvulla. Siis yli viisikymmentä vuotta sitten.

Entäpä tekoäly? Vaikkei prosessointitehon ja uusien menetelmien vaikutusta voikaan vähätellä, kannattaa samalla muistaa, että ensimmäinen tekoälybuumi koettiin jo 50-luvulla, jonka jälkeen AI on noussut lähitulevaisuuden trendiksi tasaisin väliajoin, mutta aina törmännyt vaikeuksiin ja jätetty taka-alalle. Ehkä koneet oppivat nyt vihdoin ajattelemaan, mutta homma on yhä todella alussa.

Sosiaalinen media on myös konsulttien lempilapsi. No, sosiaalinen internet alkoi jo 70-luvulla sähköpostilla ja usenetillä, sai uusia ulottuvuuksia IRC:stä 80-luvulla ja ensimmäiset sosiaaliset verkkopalvelut kehitettiin jo pari-kolmekymmentä vuotta sitten.

Ei mitään uutta siis.

Varsinainen digitalisaatioevankelistojen lemmikki jakamistalous taas on vähän uudempi termi. Vasta alle kymmenen vuotta vanha. Jokaisen taskuliinamiehen kalvoissa komeilevat Uber ja AirBnB, vaikka esimerkiksi prosessiteollisuudelle ei moisista palveluista tai ajattelusta ole juurikaan käytännön bisneshyötyä. Eikä se termi jakamisesta uutta tee. Aina on ollut alustoja tai malleja, joilla joku voi auttaa naapuriaan ja tehdä siinä samalla rahaa. Vaikka lainaamalla porakonetta vuokraa vastaan.

Ei se ole revolution. Se on evolution, kuten eräs osallistujista totesi.

Naulankantaan.

Voidaanko siis jo tajuta, ettei netti ole uusi asia? Etteivät suuryritysten päättäjät ole lapsia, joille pitää kertoa biteistä kuin viidakosta revityille alkuasukkaille?