Demonisoitu tolkku
Kun pyörii netissä yötä päivää, on vaikea olla vihaamatta ihmisiä. Tai ainakin verkossa ”keskustelevien” mielipiteitä.
Jatkuvasti kärjistyvä mielipideilmapiiri on johtanut tilanteeseen, että ajattelemme kanssamme erimielisten haluavan tuhota Suomen. Hirveä tilanne.
Kovan linjan oikeistolaiset luulevat oikeasti, että jossain on joukko ”vihervassareita”, jotka vihaavat yrittäjiä ja toivovat, ettei työn tekeminen olisi kannattavaa. Toisaalta monet raivovassarit uskovat, että jossain joukko ”libertaareja” pitää BMW-autojaan tyhjäkäynnillä ja haikailee kapitalistista fasismia, jossa köyhiä ei saa lainkaan auttaa.
Hallituskin on totaalisen paska. Tai hyvä.
Tosi moni haluaa tuhota Suomen. Hirveä tilanne.
Maahanmuuttopolitiikasta olemme kahta mieltä. Haluamme joko murhata lapset Välimereen tai avata rajat raiskareille. Rajat ovat auki tai kiinni.
Kun tähän päälle vielä demonisoidaan tolkku, eli keskitien ajattelu ja kompromissit ja keskustelu, on todella vaikeaa elää vuotta 2018.
Miten ihmeessä meillä kaikilla on näin paljon mielipiteitä? Miksi sisällämme on näin paljon löysää, pelokasta nettivihaa ja halua uskoa vastapuolen hirviömäisiin motiiveihin?
Ja sinulle, joka aiot kertoa minun olevan ”setä, joka itkee kuinka mistään ei saa enää puhua”. Saa puhua. Saa ihan liikaakin puhua.