Bisnesblogit näivettävät ajattelua
Markkinointi-ihmiset ja konsultit luulevat osaavansa kirjoittaa. Eivät osaa. Ei kirjoittaminen ole myymistä tai itsensä brändäämistä. Se on kertomista.
Nyt se on tapahtunut. Minusta on tullut vanha ja väsynyt ukko, jonka mielestä kaikki oli ennen paremmin.
Olen viime aikoina lukenut bisnesblogeja ja katkeroitunut hukatusta ajastani. Blogien ajattelukykyä näivettävä vaikutus on rikollisen tehokas.
Inhoan nykyaikaa. Kun internetin myötä editoriporras on kadonnut ja kaikki saavat tuottaa tekstiä, huonon tekstin ja tyhmän ajattelun määrä räjähtää.
Paljon huomiota keräävä bisnesblogi on yleensä kaavamainen tapaus. Siinä on klikkaamaan houkutteleva otsikko, jonka lupausta ei lunasteta. Kirjoitus itsessään lähestyy jotain tyhjänpäiväistä aihetta (kuten vaikkapa liiketoiminnan digitalisoitumista) “yllättävästä” kulmasta ja sisältää “rajuja” väitteitä. Tekstiin on uskottavuuden lisäämiseksi poimittu asiayhteydestään irrotettuja tutkimustuloksia tai pahimmillaan lainauksia maailmankirjallisuuden klassikoista.
Blogin luettuaan joutuu tuijottamaan hetken seinää. Häpeämään itseään. Maailman värit ovat taas haalentuneet hiukan.
Varsinkin markkinointi- ja PR-ihmiset sekä konsultit luulevat osaavansa kirjoittaa. Onhan koulussa opeteltu kieliopit sun muut. Vaikka vaatii vuosien puurtamisen päästä edes lähelle taitotasoa, jossa tekstintuottaminen lähentelee kirkasta ajattelua ja oikeaa viestintää.
Kirjojakin kirjoitetaan ihan liikaa ja väärillä motiiveilla. Ei pitkän ja huonon tekstin tuottaminen tee kenestäkään auktoriteettia tai asiantuntijaa. Tai ei ainakaan pitäisi tehdä.
Kirjoittaminen ei ole markkinointia tai itsensä brändäämistä, se on asioiden kertomista. Tiedän toki kuulostavani kornilta, onhan tämänkin blogin nimi Hupparihörhö, joka on minun bisnekseni ja tajuan myyväni itseäni joka sanalla. Mutta väitän silti avaavani maailmaan näkökulmia, joiden takana oikeasti seison ja jotka olen itse ajatellut.
Maailman on kauhea, mutta mielenkiintoinen paikka. Itseään maanisesti tyrkyttävät valopäät ovat väärässä ja turhan höyryäjät tyhmiä. Miksei kukaan kirjoita innostuneesti asioista, joista tietää tosi paljon? Se vasta olisikin radikaalia.
Jottei tämä nyt taas menisi pelkäksi vanhuksen horinaksi, tässä hieno esimerkki blogitekstistä, joka on niin kauhea, että alkaa naurattaa. Charles Bukowski’s Top 10 Tips for Living a Kick-Ass Life eli kirjailija Bokowskin kymmenen vinkkiä supermahtavaan laiffiin!
Pitäisiköhän aloittaa blogi, jossa kääntäisi maailmankirjallisuuden ajatuksia business life coach -kielelle? Raiskaisi kaikki rakastamansa klassikot?