Ay-liike. Paha.

Onneksi se löytyi, nimittäin pahuus. Pahuus asuu Helsingin Hakaniemessä.

Kun uutiset ensi perjantain lakkoiluista alkoivat levitä, kavereillani meni kuppi nurin Facebookissa. Kymmenet tuttuni kertoivat, kuinka ay-liike edustaa puhdasta taantumusta, vallanhalua ja itseasiassa: pahuutta.

On kiva, että vihollinen löytyi. Paitsi että samalla kun pääsimme yksimielisyyteen ammattiyhdistysliikkeiden lopettamisen tärkeydestä, unohdimme historian.

Miten tämä temppu tehtiin? Että saatiin jopa työläiset inhoamaan järjestöjä, jotka yrittävät puolustaa heidän etujaan?

Olemmeko oikeasti sitä mieltä, että hyvinvointivaltio Suomi olisi paremmalla tolalla, jos työntekijöillä ei olisi joukkovoimaa takanaan? Toimisiko talous tehokkaammin, jos kaikki sovittaisiin paikallisesti ja ihmiset eläisivät mielivallan alla ilman turvaa?