Angry Birds -elokuva hämmensi kolmevuotiaan

Käytiin eilen katsomassa poikieni kanssa se Angry Birds -elokuva. Odotukset olivat kovat, sillä olihan leffa juuri kolme vuotta täyttävän kuopukseni ensimmäinen leffateatterikokemus.

Se oli virhe.

Olisi pitänyt uskoa Hesarin Leena Virtasta, joka jo viime viikolla varoitteli, että kyseessä on ”kolmen aikuisen miehen vihanhallintaprojekti”. Olisi pitänyt tajuta, että elokuvassa on liian vähän naisrooleja.

Tyhmänä isänä en  myöskään tajunnut, että lintujen ja possujen vastakkainasettelu on rasismia, kuten muun muassa Ylen kulttuuricocktailin Olli Kangassalo meille paljasti. Tai siis itseasiassa elokuva oli suunnattu tämän ajan pääpaholaisille eli Soldiers of Odineille, minkä Imageen blogaava Anton Vanha-Majamaa totesi.

Olisi myös pitänyt kuunnella Helsingin Sanomien toista kulttuuritoimittajaa Veli-Pekka Lehtosta, jonka mukaan ”Hahmoissa ei kuitenkaan ole sellaista samaistumispintaa ja tarinassa sitä emotionaalista syvyyttä kuin suosituissa verrokkielokuvissa, vaikkapa Late Lampaassa tai Frozenissa.”

Olisi varmaan pitänyt jättää menemättä.

Anteeksi.

Kun leffa oli nähty, oli pieni ihminen täynnä kysymyksiä, hämmentynyt: ”Mikseivät possut ja linnut voineet olla ystäviä? Miksi possujen pomolla oli arabiparta? Miksi tädit eivät saaneet olla tarinassa sankareita?”

Paitsi että ei ollut. Kokemus oli jännä, mahtava ja uuvuttava. Uni tuli silmään heti ja varmasti tänä iltana palataan kokemukseen, joka oli puhdasta taikaa.

Vanhan median viisastelut ja närkästymiset Suomen upeimman animaatioelokuvan arvomaailmasta ovat harhaisia. Ne kertovat ”älykköeliitin” vieraantumisesta todellisuudesta ja pakonomaisesta halusta tulkita luovia tuotteita väärin.

Jos minkä tahansa lastenelokuvan tai muun viihdeasian tekijät kuuntelisivat leenavirtasia, ollikangassaloja, antonvahamaita tai velipekkalehtosia, saisimme nautittavaksemme pelkkää latistettua ja sisäsiistiä kuraa, jonka tärkein tehtävä olisi varoa närkästymistä.

Onneksi kriitikot eivät tee lastenelokuvia.

Ne olivat lintuja. Joiden munat pöllittiin. Kunnes tuli mahtava sota. Jossa kukaan ei oikeasti kuollut. Jotain kriitikkoa vain vähän harmitti.