Alan persukuiskaajaksi
Katsotaan nyt tilannetta silmiin: on tulossa jytky. Perussuomalaiset saattavat nousta Suomen toiseksi suurimmaksi puolueeksi, joku veikkaa jopa suurimmaksi.
Tilanne on järkky meille, jotka pidämme itseämme suvaitsevaisina, kansainvälisinä ja nykyaikaisina. Mutta vaikka kuinka kiukuttelisi, asiat eivät muutu.
Miksi ihmeessä iso osa kansasta on kanssamme niin eri mieltä?
Meillä on nyt kaksi vaihtoehtoa: ottaa etäisyyttä jokaiseen persuun ja käyttää energiamme väärämielisten välttelyyn ja junttien disautteluun ja epäinhimillistämiseen. Tai sitten voimme jutella avoimesti ja pyrkiä ymmärtämään, miksi ihmeessä iso osa kansasta on kanssamme niin eri mieltä.
Olen viime aikoina lueskellut retoriikkaa. Retoriikka eli puhetaito on suostuttelun tekniikkaa ja se on hieno väline mielipiteiden muokkaamiseen tai kohtuuden löytämiseen, kun kaksi ihmistä kohtaa. Retoriikka voi olla manipulointia tai pyrkimystä kohti järkevämpiä johtopäätöksiä tai ajatuksia.
Mahtavassa kirjassaan ”Thank you for arguing” Jay Heinrichs käy läpi väittelytekniikoita Aristoteleen ajoista lähtien. Yksi tärkeimpiä taktiikoita on löytää yleisön herkkukohta eli ”sweet spot”, jossa yleisö (joko yksi ihminen tai isompi joukko) on parhaiten taivuteltavissa omalle kannalle. Tämä löytyy yleensä keskivaiheilta, juuri sieltä missä sijaitsee se demonisoitu tolkku. Jos lyö heti kärkeen natsi-väitteellä naamaan ja syyttää väärämielistä elukaksi, kukaan ei tarkista mielipidettään vaan radikalisoituu entisestään.
Tolkusta aloittaminen ei tarkoita, että olisi oikeasti kevyesti rasisti tai muuten hirviö, vaan se on taktiikkaa
Pitää ymmärtää, ettei tolkusta aloittaminen tarkoita, että olisi oikeasti kevyesti rasisti tai muuten hirviö, vaan se on taktiikkaa. Kreikan filosofit kutsuivat tätä phronesikseksi, eli käytännön viisaudeksi.
Olisi kamalaa, jos eduskuntaan ja kansan keskuuteen syntyisi vielä pahempi kahtiajako, jossa me viisaat syrjimme persuja mölisevinä hönöinä ja kieltäydymme leikkimästä heidän kanssaan ja perussuomalaiset ja heidän kannattajansa ovat entistä epäluuloisempia meitä rajoja auki repiviä hienohelmoja kohtaan.
Aion alkaa persukuiskaajaksi. Haluan uskoa, että vaikka olen monista asioista PS-jengin kanssa todella eri mieltä, yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja arvoja on paljon enemmän kuin erimielisyyksiä. Kun otan käyttööni Aristoteleen käytännön viisauden ja lähden lempeyttämään yhteisten asioiden kautta, saattavat kiistat ja periaate-erotkin laimeta edes vähän.
En tiedä tulenko onnistumaan tässä uhkarohkeassa tehtävässäni. Mutta on pakko yrittää. Sillä vaihtoehto on liian kauhea.