Sisäpiiritietoa startup-maailmasta.

Aitous katosi Slushista

Sami Kuusela
Blogit Hupparihörhö 19.11.2014 20:51

Myönnän. Minusta on tullut vanha mies, joka tykkää ruikuttaa ja sanoa että ennen oli paremmin.

Olen kuin se keskikaljabaarin nurkassa nyyhkivä esipunkkari, joka hokee punkin olleen aidoimmillaan kun sitä ei kukaan kuunnellut.

Tänään päättynyt Slush-konferenssi oli nimittäin kasvanut mielestäni…

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu

Sami Kuusela

Kirjoittaja on toimittaja ja liikemies, jonka Hupparihörhö-yritys etsii startupeja suuryrityksille kumppaneiksi ja ostettavaksi.

Keskustelu

Teolliauustalouden kurssilla ensimmäinen oppi oli että yritystoiminnan tarkoituksena on voiton maksimointi. Keinoista viis, kun laillisuudessa pysytään. Taide ja kultuuri kulkee vähän eri säännöillä, toivottavasti.

Oikein vanha setä tarkastelee slush-ilmiötä setämäisen kansallisesta perspektiivistä http://setaho.d-blog.fi/2013/11/25/. Pidemmällä tähtäimellä kyse on individualismistä, jonka tulee kytkeytyä yksilön osaamiseen, kykyyn, tietoon, innostukseen voimaan ja vauhtiin toteuttaa ajatuksiaan ja ideoitaan. Yritystuloksen tekeminen on laillisin keinoin, kaikin tavoin hyväksyttävä lähtökohta. Sen myötä kansakunta menestyy tai on menestymättä. Jos individuaalinen yrittäjyys kytkeytyy kansallisiin etuihin on kyese ihannetilasta. Tämäkin aviisi ymmärsi asian vielä sodan jälkeen, kun Ilmari Turjan johdolla ponnekkaasti edisti Suomen Akatemian perustamista. Akatemian käytännössä perustaneen ja sen jälkeen kansallisista mahdollisuuksista syrjäytetyn Leo Sarion ajatus oli, että tiede, taide ja kulttuuri

Presidentti Niinistö on esittänyt vakavaa kritiikkiä hallituksen toimintakyvystä 2007-2014 hyvinkin perustelluista syistä. Muutamia ajatuksia tästä.Eksyksissä vaelsivat monen muunkin valtiovallan hallitukset, mikä voidaan jonkinlaisena lohdutuksena noteerata aikalaisten toimijoiden keskuudessa :http://setaho.d-blog.fi/?p=86

Talouslamasta selviäminen yleensä on lähes yhtä vakiintunut ilmiö kuin se, että sinne ennen pitkää jälleen uudelleen vajotaan (Reinhardt-Rogoff). Nyt puheena olevassa 7- vuoden jaksossa operoidessaan hallitus kyllä ehti tehdä omaehtoisiakin virheitä (collateral damages), joiden haitalliset seurausvaikutukset epäilemättä, muiden tekijöiden ohella, tulevat vaikeuttamaan kansakunnan tulevia ponnisteluja päästä jälleen kasvu-uralle.

Merkittävimpänä näistä on hukattu keino, joka auttoi merkittävästi – syiltään enimmäkseen kotikutoisen 1990-luvun alun -lamasta selvitymisessä. Kyse oli silloin toimivaksi osoittautuneesta kansallisesta innovaatiostrategiasta. Suomen tieteen- ja teknologian taso kansainvälisesti arvioituna oli kohonnut 2000-luvun alkuun mennessä kansainvälisestikin kilpailukykyiseksi (Akatemian tieteen tila-ja taso selvitykset 2000 ja 2003). Valtionhallinnon tasolla asioiden valmistelu oli tukevasti ja uskottavasti silloisen valtion tiede-ja teknologianeuvoston käsissä. Toisin sanoen poliittinen päätöksenteko ja asiantuntija valmistelusta vastaavat ymmärsivät paitsi mistä on kysymys, myös sen, mitä ovat konkreettiset ja tavoiteltavat keinot, jotka voisivat tuoda ratkaisun ongelmiin pitkällä tähtäimellä.

Nyt ovat käsillä 2005-2006 alkaneen laman seuraukset. Sen, ei ainoa, mutta perimmäinen syy oli ns. finanssikriisi (Lehman-Brothers -konkurssi). Maailmanlaajuiseen hämmästelyn aihe on ollut se, kuinka harvat akateemiset taloustietäjät kykenivät hahmottamaan ongelman ennen sen ”räjähtämistä käsiin”. Nopeus, jolla ”talouden akateemikot” päivittivät näkemyksensä ja tietämyksensä julkisuudessa oli hurja. Tässä yhteydessä Björn Wahlroosille (Hanken, ent.prof.) täytyy antaa erityinen tunnustus rehellisyydestä. Siis siinä tapauksessa, että hän olisi todellakin sanonut, että hänellä ei ollut kaksi viikkoa ennen Lehman-Brothers konkurssia hajuakaan siitä, että näin voisi käydä. Toisaalta hän myös lienee 2009 vakuuttanut julkisesti, että nyt edelleen pähkäiltävä lama kestäisi enintään vuoden! Silti Suomessakin ainakin Ari Ojapelto on jo v. 2006 ennakoinut asiaa varsin kaukonäköisesti ja asiantuntevasti kirjoituksissaan.

Vanhasen hallituksen aikana, entisen pääministerin (Aho) konsultoinnin myötä valtion innovaatiostrategia korvattiin uudella ”doktriinillä”, hallitusohjelmapohjaisella innovaatiostrategialla, jota kyllä edelleen kusuttiin innovaatiostrategiaksi, mutta jonka lähtökohta oli globaali ns. kilpailutalous, johon kytkettiin yritysalisteinen tiede-ja teknologiapolitiikka, mikä on ollut EVA:n ohjelmallisena ja kansallisena tiede-ja teknologiapoliittisena tavoitteena 70- luvun puolivälin jälkeen.

Ei toivottavan, mutta potentiaalisen katastrofin skenaariota pelättäessä ei tietekään voida unohtaa Kataisen ”fantastista” yliopistouudistusta ja valtioneuvoston (kanslioineen) pyrkimystä siirtää tiede-ja teknologiapolitiikan valmistelua nykyistä löyhempään asiantuntija ja -poliittiseen kontrolliin. On mielenkiintoista seurata, miltä esim. yliopistouudistuksen valmistelu näyttäytyy tulevien historiankirjoittajien näkökulmasta. Kysymyshän oli Kataisen ja silloisen opetusministerin johdolla toteutettu operaatio, mikä totetui hämmästyttävän helposti verrattuna muihin Kataisen hallituksen tavoitteisiin. Merkkinä Kataisen hallituksen tieteen ja teknologiapolitiikan alueella saavuttamista tavoittamista voidaan mainita: toteutettu tutkimuksen rahoitusrakenteiden uudistus ja toistaiseksi viimeisimpänä Stubbin hallituksen käsissä oleva, eräänlaisen tiede-ja teknologiatutkimuksen piilotetun ”yliasiantuntijainstituution” perustaminen ( valtioneuvoston kansliaan ehdotettu ns. honest broker-tehtävä).