Ääliöiden ylivalta
Koskaan aikaisemmin ei ääliöiden mökää ole otettu yhtä tosissaan kuin nyt.
Tilanne on hirveä. Monet asialinjaa vetäneet veteraanit ovat jättämässä eduskunnan, koska jopa kansanedustajat ymmärtävät toistensa lausuntoja tarkoituksella väärin. Tästä puhui muun muassa Keskustan Tapani Tölli Hesarissa.
”Loppujen lopuksi näkemyserot eivät useinkaan ole kovin suuria, mutta niitä tahallaan kärjistetään. Se on minusta surullista”, totesi Tölli.
Sosiaalinen media sykkii vihollisten pilkkaamisesta
Olisipa tilanne edes näin lohdullinen. Mutta kun sosiaalinen media sykkii vihollisten pilkkaamisesta, haluamme löytää kanssamme erimielisistä mahdollisimman räikeitä tyyppejä, joiden avulla todistamme, että vastapuoli on tyhmä.
Kun rasistinreppana järjestää kymmenen kaverinsa kanssa marssin, jossa tunnukset rinnassa kerrotaan maailmalle, että ollaan ilkeitä, vajaaälyisiä, pelokkaita ja harhaisia dorkia, nämä plantut saavat aivan liikaa näkyvyyttä pitkin nettiä ja medioita, kun valokeilat suuntautuvat pikku laumaan idiootteja.
Kun Aito avioliitto -jengi järjestää muutaman hengen miekkarin Helsingissä, he kokevat olevansa merkittäviä yhteiskunnallisia vaikuttajia, koska heidän homopelostaan tehdään numero aina, kun myötähäpeää aiheuttava banneri heiluu Narinkkatorilla.
Toisaalta kun ideologiansa puhtautta vaaliva hippi avautuu Twitterissä vihastumisestaan, kun päiväkodissa on ollut saamelainen rumpu tai kun toinen ajatuspoliisijengiäinen raivoaa inkkaripäähineistä, tolkun keski-ikäiset, maltilliset rasistit ja kulutustottumuksiaan puolustelevat uradorkat kuvittelevat, että kaikki hipit ovat juuri tuollaisia: harhaisia ja yliherkkiä typeryksiä. Vaikka vihervasemmiston suuri enemmistö on kilttiä, suvaitsevaista sakkia.
Yleistävä viha on myrkkyä
Koskaan aikaisemmin ei meillä ole ollut näin vahvaa agendaa löytää kanssamme erimielisistä mahdollisimman räikeitä ääliötä ja yleistää näiden hölmöilyt koskemaan suurta ihmisryhmää.
Mitä ihmettä nyt oikeasti? Yleistävä viha on myrkkyä, joka estää ymmärryksen syntymisen ja kaiken positiivisen kehityksen.
Jos persuihin on eksynyt muutama natsi, ei se tarkoita, että kaikki persut ovat natseja. Jos joku köyhä opiskelija-aktivisti ottaa maailmanparannuksen liian tosissaan, ei se tarkoita, ettei maailmaa pitäisi parantaa.
Tarvitsemme vihollisia. Sillä jos myöntäisimme, että todelliset ideologiset ääripäät koostuvat kourallisista dorkia ja saisimme edes vähän suhteellisuudentajuamme takaisin, voisimme puuttua todellisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin ja ohjata pahimpia mölyapinoita terapiaan. Mutta silloin vihollisestamme tulisi heikko ja sovitteleva. Mistä me sitten päivittäisimme someen?
Ilkeys ja väärinymmärrys ovat tämän päivän hyveitä, joilla vahvistetaan asemaa oman lauman sisällä.