Ay-liike, älä muutu

Mitä jos ay-liike jatkaisikin vain vakituisten työntekijöiden puolustamista? Ja pätkätyöläiset perustaisivat oman liiton?

Profiilikuva
Blogit Hupparihörhö
Kirjoittaja Sami Kuusela on toimittaja ja startup-liikemies.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suomessa on lähes neljännesmiljoona työtöntä. Tämän hetkinen lainsäädäntö tukee sitä, ettei kukaan heistä aja Uberiä, kuskaa Woltilla ruokaa tai tee Ukko.fi:n kaltaisten laskutuspalveluiden kautta keikkaa.

On parempi istua köyhänä himassa ja kutistua olemattomaksi, kuin tehdä keikkahommia.

Kun yrittää keskustella työelämän murroksesta, käynnistää aina riidan. Vasemmiston väki näkee uudet työn muodot riistona ja porvareiden salajuonena. Moni vertaa tilannetta torpparilaitokseen, joka johti sisällissotaan.

Kun taas puolustaa ammattiliittoja ja sanoo, että näinä kireinä aikoina työntekijät tarvitsevat joukkovoimaa, liberaalit ja muu oikeisto huutavat idiootiksi, koska heidän mielestään koko ay-liike pitäisi lopettaa.

Olen todella torn. Suomen sosialistisimpana liikkeenjohdon konsulttina ärsytän kaikkia. Vaikka uskon markkinatalouteen parhaana mahdollisena hyvinvointivaltiota tukevana systeeminä, en usko yhteiskuntaan, jossa rikkaat jakavat luusereille almuja, bisnes on uskonto ja työntekijät karjaa.

Uskon vapauteen. Mutta se ei ole uusliberalistien vapautta, vaan vastuuntuntoista asennetta, jossa heikompia puolustetaan ja kaikilla on mahdollisimman hyvä olla.

Suurin osa Suomen työikäisistä käy yhä vakituisissa töissä. Vaikka joka tuutissa möykätään, että vakituinen työ on aivan kohta historiaa, tilastot osoittavat väitteen harhaluuloksi. Osa-aikaisten ja määräaikaisten työsuhteiden osuus on itseasiassa hiukan vähentynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tiedän! Tämän kertominen on kuin kertoisi, ettei suklaa aiheuta finnejä, mikä on yksi yleisimmistä nykyuskomuksista. Kuulijat suuttuvat.

Koko homman voisi miettiä uusiksi. Mitä jos ammattiliitot jatkaisivatkin pelkästään vakituisten työntekijöiden etujen ajamista, kun sen kerran osaavat ja uudistuminen tuntuu vaikealta? Kyllä siinäkin työsarkaa riittää ja voisivat olla siellä SAK:ssa niin kuin ennenkin. Se on tärkeää työtä yhteiskunnan hyväksi.

Mitä jos mietittäisiin ihan uusi logiikka ja edunvalvonta näihin uusiin tapoihin työllistää itsensä? Olisiko pätkätyöläisten aika järjestyä, kun ammattiliitot eivät heitä auta?

Tämä nykyinen meno on ainakin täysin hanurista. Viimeksi eilen laskutuspalvelu Ukko.fi kertoi blogissaan, että vuoden alusta kevytyrittäjiltä, eli laskutuspalveluiden kautta keikkaa heittäviltä otetaan ansioturva pois. Onko siinä mitää järkeä yksilön kannalta? Työttömäthän siinä kärsivät, kun lisäansiot viedään.

Työttömän kannalta ei ole myöskään mielekästä, jos jakamistalouden palvelut katsotaan laittomiksi. Uberin, AirBnB:n tai Woltin kaltaisten lisäansion lähteiden kieltäminen passivoi työttömiä ja palvelee vakituisessa työsuhteessa olevien etuja. Jos lisäansioiden hankkiminen kielletään, yhteiskunnan kulut kasvavat ja työttömien yksilöiden kurjuus syvenee.

Vaikka siis jonkin sortin sossu olenkin, en mitenkään jaksa uskoa kilta-logiikkaan, jota monet ammattiliitot edustavat. Kiltalogiikassa kun suojellaan ammatinharjoittajien tai tässä tapauksessa työssäkäyvien etuja, ja luodaan keinotekoisia sääntöjä ja rajoituksia, joilla estetään uusien yrittäjien ja ansaintamallien tulo markkinoille. Kiltalogiikka on luovan tuhon jarru, ja luovaa tuhoa tarvitaan yhteiskunnassa, jotta päästään kohti parempaa maailmaa.

Anteeksi nyt siis vaan kaikki. Sekä libbarit että kommarit. Mutta maailma ei ole muuttunut valtavasti, ay-liikettä tarvitaan suojelemaan perinteisesti työllistyviä. Mutta samalla kannattaisi ottaa huomioon, että jotkut hankkivat tienestinsä uusin keinoin, eikä se ole keneltäkään pois.