Tylsän johtajan myytti

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Suomalainen johtaja ei naura. Ainakaan itselleen. Ai miksi? No, koska bisnes ei ole mikään vitsi. Eikä elämä.

Tuppisuiden maassa huippujohtaja on uskottava ainoastaan jos hän on tylsä. Kuten Jorma Ollila tai Matti Alahuhta.

Kyllä. Vaikka olen tällainen nulikka, sanoin ääneen nimet Jorma Ollila ja Matti Alahuhta. Koska ainakin kuva heistä on todella tylsä. On puhuttava suoraan nimillä – vaikka mahdollisuudet bisneksen tekemiseen vähenevät.

Suomessa on monta järkälettä, joille ei kannattaisi piruilla. Pelottaa. Henkilökohtaisestihan tässä ei voi kuin hävitä, jos haukkuu vallanpitäjiä.

Sanon sen silti: Pyhimyksen asemaan nostettu suomijohtaja on harmaa suorittaja, jonka pinnan alla kytee kärsimättömyys. Ahkeruudellaan ja ankaruudellaan johtaja uskoo saavansa alaisistaan eniten irti. Yli-ihminen tekee aina enemmän töitä kuin muut, uhraa elämänsä yritystoiminnalle. Eli on siis tylsä.

Ihmiset vailla ominaisuuksia ovat myös pelottavia ihmisiä, mikä huomataan esimerkiksi siinä, miten media kohtelee suomalaisia bisnesjärkäleitä. Toimittajat pelkäävät auktoriteettien suuttumisia pienessä maassa, missä päätoimittajat illastavat päättäjien kanssa.

Tylsyys on hirvittävän vaarallista Suomelle. Elämyksiä korostavassa yhteiskunnassa ei nuoria aikuisia houkutella työntekijöiksi vakavuutta korostamalla. Räiskyvät persoonat jättävät tulematta työhaastatteluun.

Ainakin minussa Alahuhdan tai Ollilan edustama vakavuus saa aikaan pitelemättömän himon pelleillä. Tekee mieli katsoa se video Richard Bransonista, jossa miljardööri pukeutui lentoemoksi. Tai kirjautua Twitteriin lukeakseen F-securen tutkimusjohtaja Mikko Hyppösen ihanan nörttimäisiä ja sarkastisia viestejä, joissa ei ole pönötyksestä tietoakaan, vaan pelkkää innostusta. Ei ole muuten ihme, että Hyppösellä on 110 tuhatta seuraajaa.

Voitaisiinko vihdoin antaa tilaa myös hulluille, villeille ja värikkäille?