Unenkyttääjät
Taas meni yö lyhyillä unilla. Hätkähdin hereille, kun puolison puhelin piipitti, aloin miettiä työasioita ja oli ihan turha puristaa luomia umpeen.
Matthew Walker kertoo kivesteni pienentyneen ja testosteronini laskeneen eläkeläisen tasolle
Joka viikko mietin monta kertaa, kuinka taas nukuin liian vähän. Jonka jälkeen törmään Ted Talks -videoon, jossa neurotieteilijä Matthew Walker kertoo kivesteni pienentyneen, testosteronini laskeneen eläkeläisen tasolle ja kuinka unenpuute on teollisia maita vaivaava epidemia. Perkele. Pitäisi siis varmaan nukkua. Vaikka pakolla.
Monet kaverini mittaavat unensa määrää ja laatua. Applikaatiot kertovat heille, kuinka nukkumissuorituksessa onnistuttiin viime yönä. Jos takana on railakas bileviikonloppu, joku päivittää someen katastrofistatistiikat. Mutta korjaa tilanteen kertomalla makoisista kahdeksan tunnin syvistä unista heti seuraavana aamuna.
Perkele. Pitäisi siis varmaan nukkua. Vaikka pakolla.
Jatkuva jankutus unen tärkeydestä ja unen puutteen vaaroista on kääntymässä alkuperäistä tarkoitustaan vastaan. Huomaan harmittelevani aivan liikaa, etten saa kunnon unia ja kun illalla menen nukkumaan, lasken tunteja aamuun. Jos hätkähdän hereille, huolestun heti, etten taaskaan saa tarpeeksi unta.
Mitä jos antaisimme olla? Mitä jos ajattelisimme, että unta kertyy juuri sen verran kuin sattuu tulemaan ja tilanne korjautuu seuraavien öiden aikana? Mitä jos lopettaisimme unen määrän kyttäämisen, josta on tullut jo epidemia. Joka tuutista huudetaan, että pitää nukkua enemmän.
Jos joku yö tai aamu ajatukset haittaavat nukkumista, se voi olla ihan hyvä juttu: aivosi tekevät hommia ja ratkaisevat asioita. Pieleen menee, jos huolestuu. Siitä lähtee unettomuusluuppi.
Ei kukaan koe tarpeeksi nukkuvansa. Kukaan ei myöskään syö terveellisesti, liiku tarpeeksi tai pärjää riittävän hyvin työelämässä. Ihan sama.