Lopunajan hyönteiset – ampiainen teki pesän lapsen yölamppuun
Tämä on täysin epätieteellinen ja pelkkään mutuun pohjautuva teksti. Eikä tätä pitäisi kirjoittaa, mutta koska lapseni oli vaarassa, on pakko. Näin se eläinvaisto toimii, eikä usko järkipuhetta.
Siispä: Onko muilla tunne, että luonto ja erityisesti hyönteiset ovat kääntymässä ihmisiä vastaan? Minulla on, ja häpeän ajatuksiani, sillä luulin maailmankuvani perustuvan tutkittuun tietoon, ei mihinkään kokemusasiantuntijuuteen. Onko ihmiselle haitallisten hyönteisten räjähdysmäinen lisääntyminen merkki jostain, jota emme vielä tajua?
Onko muilla tunne, että luonto ja erityisesti hyönteiset ovat kääntymässä ihmisiä vastaan?
Perustelen tätä väärin johdettua kauhukuvaani.
Viime kesä oli heittämällä hirvein ampiaiskesä, jota olen koskaan kokenut. Luontoäidin kiukkuhävittäjät riehuivat ulkotiloissa niin, ettei syöminen, juominen tai edes oikein oleilu onnistunut. Kaikki saivat pistoja.
Mutta eilen raivostuin toden teolla: Kaveriperhe oli meillä viikonloppuna kylässä ja iltayhdeltätoista ystäväni nelivuotiasta poikaa pisti jättikokoinen ampiainen. Sisällä. Sängyssä. Yöllä.
Ensin ajatteltiin, että kyseessä oli vain yökyöpeli, joka oli eksynyt avoimesta ikkunasta pimeän tullen sisään, mutta eilen huomasin pesän jäännökset tyynyllä. AMPIAISEN PESÄ LAPSENI TYYNYLLÄ. Yhden päivän aikana oli kuningatar hiipinyt sisään ja rakentanut kotinsa lapseni yölamppuun.
Napalmia. Mistä saa ostaa napalmia? Äläkä tule nyt sanomaan, että ampiainen kuuluu luontoon ja tuhoaa kirvoja, minä olen sodassa. Olen sodassa näitä paskiaisia vastaan, jotka tekevät meidän ihmisten tiloista vaarallisia.
Kun ampiaisparviin lisää järjettömällä tahdilla lisääntyvät punkit – niitä löytyy jo esimerkiksi lähiuimalan nurmikolta – en voi välttää ajatusta: Luonto on alkanut sotaan meitä ihmisiä vastaan. Ensijoukkoina ampiaiset, punkit ja muut pikkuviholliset, kohta jotain muuta.
Onko jotain tehtävissä? Ei.