Blogit

Sisäpiiritietoa startup-maailmasta.

70-luku tuli takaisin

Blogit Hupparihörhö 10.1.2017 10:38
Sami Kuusela
Kirjoittaja on toimittaja ja liikemies, jonka Hupparihörhö-yritys etsii startupeja suuryrityksille kumppaneiksi ja ostettavaksi.

Ei siitä kauan ole, kun naureskelimme 1970-luvun valistusohjelmille. Kun 40 vuotta sitten lastenkirjoissa arkirealismi ja moraalisaarnat syrjäyttivät sadut ja tarinoiden taikamaailman, paasaus näytti jälkikäteen huvittavalta ja absurdilta.

Ei naurata enää.

Saarnaaminen ja kansalaisten opettaminen tavoille ovat palanneet. Esimerkiksi eilinen aamu aukesi Hesarin ”pääkirjoituksella”, jossa tiedetoimittaja kertoi, että maailma on väärässä, kun kauniit ihmiset menestyvät.  ”Tavallisuudesta pitäisi tehdä normi”, vaati toimittaja Puttonen.

Voi kiitos tästä huomiosta ja vaatimuksesta, toimittaja Puttonen. Otammekin heti onkeemme ja lopetamme kauniiden tai muuten erikoisten ihmisten ihailun. Kun yhdessä päätämme, että tavallisuus kiinnostaa eniten, maailmasta tulee ookoo. Tavis voittaa, eikä ketään enää satu.

Illalla homma huipentui kaverilta saamaani linkkiin, jossa Yle Perjantain toimittajanainen kertoo, ettei ihmisten ulkonäköä saisi kommentoida lainkaan. Kukaan. Koskaan. Koska  ”jos joutuu jatkuvasti kuuntelemaan kommentteja siitä, miltä näyttää, kasvaa siihen, että se ulkonäkö on se tärkein asia”. Toki. Jos olet koululainen. Mutta kun videossa heristeltiin sormea aikuisille, työpaikoilla.

Seksistinen ulkonäön kommentointi on ihan oikea ongelma, jota erityisesti nuoret naiset kohtaavat. Työelämä varsinkin on täynnä omahyväisiä juntteja, jotka mitätöivät naisten ammattitaitoa keskittymällä ulkonäköön. Mutta tätä ilmiötä ei missään nimessä saada loppumaan laittamalla toimittaja Facebook-videolle opettamaan kansaa ääni väristen.

Missä vaiheessa journalismi kehittyi pisteeseen, jossa toimittajat saarnaavat tekstitetyissä Facebook-videoissa, miten kansalaisten tulee olla, elää ja käyttäytyä? Kenelle nämä varsinkin Ylen somekanavia saastuttavat moraalisaarnat ja heristelyt on suunnattu? Oppiiko niistä kukaan mitään? Miksi Helsingin Sanomien pääkirjoitusten tilalle on tullut puolivillaisia moraalipohdintoja, joissa tavallinen ihminen eli toimittaja kertoo, mikä on oikein ja mikä väärin?

Toimittajien moraalineuvojen suurin ongelma on, että ne ovat tyhmiä. Ne eivät pohjaa tutkimuksiin tai edes tietoon, vaan henkilökohtaisiin, löysiin pohdintoihin. Kun puolihölmöt toimittajat yksinkertaistavat ja luovat taviksille sääntöjä, tavikset menettävät uskonsa journalismiin.

Kaikki on paskaa. Harmittaa.