Televisio, tuo lampaita haastatteleva seuraleikki

Profiilikuva
Kirjoittaja on toimittaja ja startup-liikemies.

Pari vuotta sitten olin vieraana TV2:n Noin viikon uutiset -ohjelmassa. Suvereenisti pauhaavan juontaja ja standup-koomikko Jukka Lindströmin jälkeen oli vieraalle varattu muutaman minuutin slotti, jossa piti sanoa jotain hauskaa. Nopeasti, hyvällä energialla. Esiintymiseni meni ihan hyvin, mutta en minä siinä oma itseni ollut. Yritin olla kuin Jukka.

Viime vuosina on tullut ravattua muutenkin ohjelmissa jankuttamassa ja aina on ollut tyhjä olo lähetyksen jälkeen.

Nykyään me televisio-ohjelmien vieraat olemme aivan liian kilttejä. Henkilöbrändäyksen aikana olemme kiitollisia jokaisesta kutsusta valokeilaan ja kun kamerat käynnistyvät, yritämme esittää täydellistä vierasta.

Kun minä olin nuori (tiedän, hirveä aloitus kappaleelle), me toimittajat pelkäsimme haastateltavia. Itsekin olin aikoinaan freelanceri, ja aina jännitti kun piti soittaa ihmiselle ja pyytää radioon, lehteen tai telkkariin.

90-luvulla rokkitähdet, taiteilijat, asiantuntijat ja jopa poliitikot suhtautuivat joko  epäilevästi tai avoimen halveksuvasti mediaan. Oli kunnia-asia olla arvaamaton. Toimittajan piti todistaa itsensä julkkiksille, joita jututti.