Tarvitaanko mielipiteitä?

Myönnän, tässä asiassa minulla on valtavasti opittavaa. Nimittäin turpani kiinni pitämisessä. En osaa olla hiljaa, vaan otan kantaa asioihin, jotka eivät minulle kuulu, arvostelen ihmisiä, joita en tunne tai jotka eivät ansaitse kritiikkiäni.

Syytän kärkkäästä kielestäni sosiaalista mediaa, jota rakastan ja jolta olen saanut valtavasti. Somen avulla kirjoitustaitoni on kehittynyt huimasti, kun tarjolla on vuorokauden ympäri palauteareena, jolle voin oksentaa jokaisen mieleen tulevan ajatuksen. Mutta on siinä varjopuolensakin.

Sosiaalisen median arvostelu liian yleisellä tasolla on turhaa ja sen kieltämisestä fantasioiminen on typerää. Somen edut ovat valtavan paljon suuremmat kuin sen tuottamat haitat. Ensimmäistä kertaa maailmanhistoriassa ihmiset, yritykset, poliitikot, järjestöt ja muut tahot voivat olla yhteydessä yleisöönsä tehokkaasti, ilman välikäsiä. Vuorovaikutusta mittaamalla kuka tai mikä tahansa voi kehittää viestintäänsä ja miettiä merkitystään ja tarkoitustaan maailmassa. Maailma on ihan oikeasti kylä.

Mutta mitä jos suurimmasta osasta asioita ei pitäisikään olla mielipidettä? Mitä jos jättäisimme kannanotot asiantuntijoille ja keskittyisimme asioihin, jotka aidosti kiinnostavat meitä ja joista tiedämme edes jotain?

Tällä hetkellä kiirehdimme – meikäläinen etunenässä – ottamaan kantaa asioihin, jotka eivät meille kuulu. Todelliset asiantuntijat vaikenevat somemölyn edessä, koska massojen kanssa kiistelyä ei voi voittaa. Olisiko keskustelun ja politiikan kärjistymisen syy siinä, että nykyään meidän kaikkien pitää olla jotain mieltä kaikista asioista?