Trump ja tsunami

Trumpin touhujen seuraaminen tuo mieleen vuoden 2004 tsunamivideot.

Profiilikuva
Kirjoittaja on toimittaja ja startup-liikemies.

Viime päivinä minulle on tullut uusi rutiini, toistuva tapa, joka tuottaa pahaa oloa, hämmennystä ja pelkoa, mutta jota en voi lopettaa.

Luen lähes kaiken, mitä presidentti Donald Trumpista kirjoitetaan. Ja aina kun luulen, että nyt on kyse parodiasta, ei ole kyse parodiasta. Aina kun luulen, että härskiyden huippu on saavutettu, saavutetaan uusi härskiyden huippu.

Donald Trumpin egomaanisen ja rasistisen meuhkaamisen seuraaminen on kuin katsoisi videoita aidosta väkivallasta, esimerkiksi sodasta. Tulee kamala olo, kun hämmentävän vähäeleisesti ja arkisesti lopetetaan ihmiselämiä, mutta ei voi lopettaa katsomista. Trumpin touhuista lukeminen ja hänen puheidensa kuunteleminen tuo mieleen vuoden 2004 ja internetissä levinneet kännykkävideot tsunamista. Vaikka lasten päälle vyöryvien aaltojen katsomisessa ei ole järkeä, klikkaa aina seuraavaa linkkiä. Ja seuraavaa. Ja seuraavaa. Vaikkei tietenkään voi tehdä mitään.

Kauhu ei koskaan ole yhtä makean näköistä kuin toimintaelokuvissa. Juuri sen arkisuus ja tavallisuus on kaikkein kauheinta. Kohta Trumpistakin tulee maailmaan uusi normaali.