Yhtenäisyyskulttuuria veteraaniliimalla

Vuotta 2017 on kulunut nyt reilu viikko. Jo nyt masentaa.

Profiilikuva
Kirjoittaja on toimittaja ja startup-liikemies.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Vuotta 2017 on kulunut nyt reilu viikko. Jo nyt masentaa.

Kun Suomi täyttää sata vuotta, se tarkoittaa kokonaisen vuoden kestävää pönötystä, jossa kaivetaan jokainen satavuotias haastateltavaksi eikä kukaan naura.

Suomalaisilla satavuotissynttäreillä huudetaan papan korvaan lapsellisuuksia, joku hulttio on jättänyt tulematta krapulan takia ja teinit kiemurtelevat epämukavissa puvuissa. Eikä kenelläkään ole oikeasti kivaa.

Ympäri maata perustetuille juhlatoimikunnille Suomi on veteraani istumassa Aalto-maljakossa. Ja koko ajan joku jankkaa, mitä tämä merkitsee.

Mitä itsenäisyys sinulle merkitsee? Sotaa! Esi-isiemme uhrauksia ja sitä rataa. Vaikka ajatus ”esi-isistä” on näin nuoressa valtiossa lähinnä vitsi. Tulee mieleen se meemi, jossa on laitettu kaksi kuvaa päällekkäin: Sikstuksen kappelin  Michelangelon Aatamin luominen 1400-luvun lopulta ja Turun Maarian kirkon karmeat taaperosuherrukset samalta ajalta.

Myönnetään se nyt: samaan aikaan kun sivistyneessä maailmassa kehitettiin länsimaista kulttuuria ja tiedettä, meillä mölistiin maakuopissa.

On Suomessa paljon hyvääkin. Hyvinvointivaltioideologian säntillinen noudattaminen on tehnyt meistä monella mittarilla maailman turvallisimman ja parhaan maan. Sitä voisi juhlia.

Mutta yhtenäisyyskulttuuri on pelkkä vitsi. Ei meitä voi liimata toisiimme kiinni edes veteraaneista keitetyllä liimalla. Olemme kaikki erilaisia. Siksi pitäisikin perustaa bilerahasto 100-vuotiskemuja varten. Potista eläkeläiset saisivat omat juhlansa, hipit, geekit, kukkaruukut ja kristilliset omansa.

Joissain juhlissa ihan aikuisten oikeasti mietittäisiin, mitä itsenäisyys merkitsee. Toisissa ei välitettäisi asiasta tippaakaan. Näistä sadoista juhlista voitaisiin koostaa joku nettistriimi nuorille ja televisiolähetys vanhuksille. Oppisimme toisistamme, tajuaisimme kuinka hienon monimuotoinen maa Suomi on.

Kun esitin idean bilerahastosta kavereilleni Facebookissa, yksi markkinointialalla toimivista ystävistäni totesi: ”Käytiin esittelemässä tällainen idea sille toimikunnalle miljoonan euron budjetilla siten et miljoona olis jaettu sadoille bileille nettihakemusten perusteella. Arvio järjestelyinfran kuluiksi meillä oli joku alle sata tonnia. Ne tykkäsi sikana ideasta mut oli sitä mieltä et budjetit olis toisinpäin – jaettaisiin noin sata tonnia ja järjestelyihin menis miljoona.”

Suomi.