Yhteiskuntamme on sivistymätön, valheellinen, selkärangaton ja tyhmä

Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Osasin odottaa, että asukkaittemme saamat kielteiset turvapaikkapäätökset aiheuttavat ahdistusta, mutta ahdistus on erilaista kuin kuvittelin. Luulin, että kokisin myötätuntoa ja huolta ihmisistä. Voimakkaampi tunne on kuitenkin häpeä, jota koen oman yhteisöni puolesta.

 

Poliittisen linjan mukaan Migri tekee liukuhihnapäätöksiä, joissa todetaan ihmisen olevan turvassa, kunhan muuttaa toiseen kaupunkiin. Jos Bagdadissa joku uhkaa tappaa sinut, mene muualle. Se toimisi kyllä Suomessa, mutta se ei toimi Irakissa.

Häpeän yhteiskuntamme täydellistä sivistymättömyyttä. Sivistykseen kuuluu toisen kulttuurin alkeellinen tuntemus. Kuka tahansa, joka tietää jotakin Irakista, tietää, ettei toiseen kaupunkiin siirtyminen tuo turvaa, sillä samat heimot, suvut, uskonlahkot, ovat levittäytyneet kaikkialle. Ja autolla pääsee sinnekin, missä en eivät ole.

 

Häpeän myös yhteiskuntamme valheellisuutta. Miksi päätöksissä uskotellaan, että henkilö on turvassa, kun me kaikki tiedämme, ettei ole. Olisi rehellisempää ja humaanimpaa sanoa, että me emme halua sinua tänne ja siksi päätimme näin. Ja päätimme näin, koska voimme päättää näin.

Väite, että Afganistan on kyllin turvallinen, että sinne voidaan palauttaa vähemmistöön kuuluvia, vainottuja ihmisiä ei perustu faktoihin. Se on poliittinen päätös.

Viimeksi asian on nostanut esiin Amnesty International, joka perustaa väitteensä YK:n keräämiin tietoihin. Edellisen kerran pohdin Afganistanin turvallisuutta, kun ulkoministeri Soini oli iloinen yhdysvaltalaissotilaiden jäämisestä yhteen ”maailman pahimmista kriisipesäkkeistä”.

Poliitikot haluavat pettää lähinnä itseään

Mietin, ketä poliitikot haluavat huijata turvallisuusmantrallaan. Palautettavat afgaanit kyllä tietävät, mihin heidät palautetaan. Kansainvälinen yhteisökin tietää, vaikka haluaa sulkea siltä silmänsä. Suomalaisista luultavasti kaikki ovat jo valinneet pakolaispoliittisen kantansa, eikä turvallisuus ole enää merkittävä argumentti.

Uskon, että poliitikot haluavat pettää lähinnä itseään. On helpompaa nukkua, kun selittää itselleen palautettujen olevan turvassa.

 

Häpeän myös poliitikkojemme ja päättäjiemme selkärangatonta tapaa piiloutua muiden selän taakse. Ministeri Risikko totesi, että ”meidän täytyy voida luottaa siihen, että arviot turvallisuudesta pitävät paikkansa”. Samoin on luotettava siihen, että viranomaiset noudattavat lakia.

Miten niin täytyy voida luottaa? Arviot ovat politiikkaa ja lait poliitikkojen säätämiä. Virkamiehet tekevät käskettyinä mitä vain. Ja käskemättä virheitä. Ei meidän tarvitse luottaa. Emme saa luottaa. Luottamus on tekosyy.

Sivupolulla asuu ihmisiä, joita Suomi tarvitsisi kipeästi. 

Ennen kaikkea häpeän yhteiskuntamme lyhytnäköisyyttä ja sen toiminnan sisäistä ristiriitaa. Suren kielteisiä turvapaikkapäätöksiä oman maani takia. Sivupolulla asuu ihmisiä, joita Suomi tarvitsisi kipeästi.

Maamme huoltosuhde on surkea ja surkeammaksi muuttuu. Kantasuomalaisten väkimäärä on kääntynyt laskuun. Me tarvitsemme työvoimaa. On täysin järjetöntä lähettää sitä pois.

 

Sivupolulla asuu ihmisiä, jotka ovat oppineet kielen. He ovat säästäneet mitättömästä kuukausiansiostaan rahaa, jotta voivat suorittaa työturvallisuus- ja hygieniapassit. He ovat onnistuneet hankkimaan itselleen työtä ja silloin, kun heillä ei ole palkkatyötä, he työskentelevät ilmaiseksi suomalaisten remonttimailla ja puutarhoissa. He haluavat tehdä mitä vain. He myös kunnioittavat ja arvostavat vanhoja ihmisiä aivan toisella tavalla kuin suomalaiset ja ovat halukkaita auttamaan.

Opiskeltuaan, työskenneltyään ja tehtyään vapaaehtoistyötä puolitoista vuotta, he saavat kuulla, ettei Suomi halua heitä.

Minä kyllä haluan. Ja haluavat vanhainkodeissa ja omissa asunnoissaan hylättyinä makaavat vanhuksetkin. Ja rakennusfirmat ja siivousfirmat, jotka kaipaavat osaavaa ja ahkeraa työväkeä. Ja lääkäriasemat ja hammaslääkäriasemat, joilla on pulaa kielitaitoisista lääkäreistä. Ja yritykset, joilla olisi käyttöä arabiantaitoisille ekonomeille ja markkinoinnin ammattilaisille. Ja monet, monet muut.

 

Poliittisesti lienee täysin mahdotonta ajatella, että turvapaikkaprosessin lisäksi luotaisiin toinen mekanismi oleskeluluvan saamiselle.

Mielestäni olisi kuitenkin kaikkien edun mukaista, että ihminen voisi saada oleskeluluvan, jos hän osoittaisi aktiivisesti halukkuutta rakentaa tätä maata. Kielen oppimisesta ja työpaikan hankkimisesta pitäisi olla jotakin hyötyä – osoittaahan se, että ihminen on kykenevä ja halukas lievittämään maatamme vaivaavaa huoltosuhteen kehnoutta.

Mutta se ei onnistu, sillä pelkäämme muslimeita ja arabeja ja tummaihoisia.

Tämä yhteiskunta on rasistinen, vaikkei sitä halua tunnustaakaan. Se ei kuitenkaan hävetä minua. Häpeän tätä yhteiskuntaa, koska se on tyhmä.