Blogit

Uutiset ja todellisuus eivät vastaanottokeskuksissa kohtaa. Blogi raottaa ovea sekä niille, jotka pelkäävät turhaan, että niille, jotka haluavat tietää enemmän kulttuurien ja ihmisten kohtaamisesta.

Syyhy jäi korvien väliin

Blogit Bagdadista pohjoiseen 25.4.2017 07:15
H. Juurakko
H. Juurakko on yhteiskuntatieteilijä, joka on päätynyt vastaanottokeskukseen ohjaajaksi. Hän on päässyt aitiopaikalle tarkkailemaan kahta kulttuuria eikä tiedä, kumpaa niistä ihmettelisi enemmän. H. Juurakko on nimimerkki.

Kaikki joilla on lapsia, tietävät mitä tapahtuu, kun päiväkodista tai koulusta tulee ensimmäisen kerran ilmoitus, että liikkeellä on täitä. Sillä hetkellä päätä alkaa kutittaa.

Onneksi kutinan unohtaa pian. Mutta jos käy niin ikävästi, että täit ovat siirtyneet myös oman lapsen hiuksiin, kutina ei niin vain katoakaan. Se saattaa jatkua kuukausia senkin jälkeen, kun itse täit ovat kadonneet.

Oikeasti päätämme kutiaa vähän väliä. Hiukset ovat likaiset, shampoo on ollut väärää tai päänahka on muuten vain kuiva ja hilseilevä. Rapsutamme kaikki päätämme päivittäin, vaikkemme huomaa sitä.

Mutta kun joku sanoo, että täällä on täitä, kiinnitämme välittömästi huomiota jokaiseen pieneenkin tuntemukseen.

 

Sivupolulle saapui ihmisiä, joilla oli syyhy. Hoidimme sen pois, mutta nyt kutian kaikkialta.

Meillä on ollut myös tubiepäilyjä, jotka ovat tosin onneksi osoittautuneet vääriksi. Silti muistan ajatella asiaa aina, kun yskin.

Voin kertoa, että maailmalla liikkuu kaikenlaisia mielenkiintoisia tauteja ja ötököitä. Sivupolun ohjaajien työnkuvaan kuuluu tiedostaa se mahdollisuus, että taudit ja eläinseuralaiset kotiutuvat matkaajien mukana myös meidän pieneen valtakuntaamme. Meidän kuuluu tarkkailla ja hoitaa tarvittaessa.

Ja meidän kuuluu pitää omat aivomme kurissa, jottemme saa korviemme väliin kaikkia mahdollisia tauteja ja loisia. Se ei ole ihan helppoa.

 

Opimme Sivupolulla paljon muitakin asioita ihmisen vaivoista. Esimerkiksi sen, että vesirokko ei ole yleinen lastentauti kaikkialla maailmassa. Irakilaisista vain osa on sairastanut sen.

On ollut mielenkiintoista seurata, miten mahdotonta epidemian leviämistä on estää.

Yksi lapsistamme toi vesirokon koulusta Sivupolulle. Rokko kiersi ymmärrettävästi kaikki lapset, mutta sen jälkeen tauti hyppäsi aikuisiinkin.

Aikuisilla tauti on aika hirveä. Suomalaiset ovat viisaita, kun pitävät vesirokkobileitä ja tartuttavat lapsensa, kun nämä ovat vielä pieniä.

Vesirokko tarttuu jo ennen kuin potilaalla on ensimmäistäkään oiretta. Se tekee taudin torjumisen leiriolosuhteissa käytännössä madottomaksi.

Vesirokko levisi Sivupolulla tehokkaasti osittain siksi, että leviämistä yritettiin estää.

Koska sairastumista seuraa karanteeni, sairastuneiden huonetoverit pyrkivät viettämään mahdollisimman vähän aikaa huoneessaan, jotta välttyisivät sairaudelta. Oireettomana tarttuva vesirokko levisi Sivupolulla tehokkaasti osittain juuri siksi, että sen leviämistä yritettiin estää.

Taudin torjunta ei olisi ollut yhtään helpompaa, vaikka tauti tarttuisi vasta kuumeisista ihmisistä, sillä Sivupolun asukkaat tekivät kaikkensa salatakseen sairauden. Karanteenia ahtaassa, nettiyhteydettömässä huoneessa yhdessä neljän muun ihmisen kanssa oli kamala. Ei sellaista halunnut kukaan.

Jos tauti olisi ollut hengenvaarallinen, osa asukkaistamme olisi jo karannut ympäri Suomea – ja vienyt taudin mennessään. Edes sotilasvartio leirin ympärillä ei olisi estänyt tautia karkaamasta Sivupolulta.

 

On helppo ajatella, että nämä ihmiset ovat vastuuttomia ja että itse toimisimme eri tavalla. Mutta olisinko minä soittanut lapsilleni, etten aio enää tulla kotiin, jos Sivupolulla olisi puhjennut jokin vaarallisempi epidemia?

Satuin olemaan Kiinassa, kun SARS-epidemia puhkesi. Saan usein poskiontelotulehduksin, kun matkusta lentokoneella, joten ei ollut mitkään yllätys, kun kuume nousi ja olin taas tukossa ja limainen. Onneksi mukaan varaamani antibiootti helpotti oloa vähitellen.

Yskin ja olin vielä kuumeessa, kun piti palata kotiin. Pelkäsin lentokentällä tehtäviä kuumetarkastuksia. Tein kaikkeni, että kukaan ei olisi huomannut sairauttani, sillä en halunnut jäädä Kiinaan kuolemaan johonkin karanteenisairaalaan, vaan halusin epätoivoisesti nähdä lapseni vielä kerran.

Olisin kuitenkin saattanut olla väärässä poskiontelotulehduksen suhteen. Olisin voinut tuoda lapsilleni ja muille suomalaisille tuliaisiksi tappavan taudin kotiin tullessani. Toimin täysin vastuuttomasti ja tiedän, että toimisin niin vastaisuudessakin.

On täysin käsittämätöntä, että SARSin ja ebolan kaltaiset taudit on saatu pysäytettyä.

 

Sivupolun vesirokko katosi vähitellen. Epidemian aikana ymmärsin, kuinka mukavaa on, että vesirokkoon ja muihinkin ikäviin kulkutauteihin on kehitetty rokote.

Kunpa vielä saataisiin syyhylääke Kelan korvattavaksi. Se nimittäin maksaa ihan hirveästi, varsinkin jos tartunnan saaneella sattuu olemaan suuri perhe.

Ja toivoisin, että joku kehittäisi rokotteen myös luulotautia vastaan. Syyhykutina alkaa sormista, mutta se asuu korvien välissä.