Pitkäperjantai ilman toivoa pääsiäisestä

Kovin lähelle tullut terrori-isku Tukholman keskustassa järkytti meitä suomalaisia, mutta harva tuli ajatelleeksi, kuinka onnellisia olemme kyetessämme vielä järkyttymään.

Profiilikuva
H. Juurakko on yhteiskuntatieteilijä, joka on päätynyt vastaanottokeskukseen ohjaajaksi. Hän on päässyt aitiopaikalle tarkkailemaan kahta kulttuuria eikä tiedä, kumpaa niistä ihmettelisi enemmän. H. Juurakko on nimimerkki.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kovin lähelle tullut terrori-isku Tukholman keskustassa järkytti meitä suomalaisia, mutta harva tuli ajatelleeksi, kuinka onnellisia olemme kyetessämme vielä järkyttymään.

Jotta voisi järkyttyä kuolemasta, kuoleman on oltava epätavallinen. Emme me jaksa surra sydän- ja verisuonitauteihin kuolevia kanssakulkijoitamme, ja ohitamme tavalliset auto-onnettomuudetkin yleensä pienellä huokauksella. Mutta tahallinen, tuntemattomiin ihmisiin kohdistettu yliajo tutussa kaupungissa koskettaa meitä. Onneksi.

 

Sivupolun ihmiset tulevat maista, jossa ampumiset, tapot, yliajot ja itsemurhapommittajat ovat niin tavanomaisia, ettei niistä jakseta enää uutisoida, puhumattakaan siitä, että poliisi ehtisi niitä tutkia.

Lähes jokainen Sivupolun asukkaista on menettänyt useampia lähiomaisiaan. He eivät tunnut jaksavan enää surra taas yhden serkun tai veljentytön kuolemaa. He lukevat viestejä ja katsovat uutisia älypuhelimistaan vaieten ja vakavina, mutta järkyttymättä.