Ohjaaja söi pakolaislapsen suklaan

Eräänä päivänä koulusta palaava tyttäreni oli katsonut bussiin noussutta pakolaista silmiin ja hymyillyt. Mies oli kääntänyt nopeasti katseensa pois. Hämmentynyt tyttäreni pohti, mikä on sopivaa nuorelle tytölle ja kyseli, oli tehnyt väärin.

Äiti taas pohti, mikä on turvallista nuorelle tytölle. Oliko tyttö tosiaan tehnyt väärin?

Kummankin pulmassa oli kyse katseen merkityksestä ja tulkinnasta. Elämme yhtäkkiä rinnakkain ihmisten kanssa, joiden tulkintoja emme tunne. En osannut vastata kysymykseen.

Jo seuraavana päivänä yksi Sivupolun asukkaista kysyi minulta, miksi suomalaiset eivät katso silmiin: Kun heille puhuu, he katsovat varpaisiinsa tai taivaalle tai muuten vain ohi. Kuulemma missään muussa Euroopan maassa ei ollut sellaista.