Blogit

Uutiset ja todellisuus eivät vastaanottokeskuksissa kohtaa. Blogi raottaa ovea sekä niille, jotka pelkäävät turhaan, että niille, jotka haluavat tietää enemmän kulttuurien ja ihmisten kohtaamisesta.

Miten hyviksestä tulee pahis tai miten ohjaajasta tulee professionaali

Blogit Bagdadista pohjoiseen 30.9.2017 21:02
H. Juurakko
H. Juurakko on yhteiskuntatieteilijä, joka on päätynyt vastaanottokeskukseen ohjaajaksi. Hän on päässyt aitiopaikalle tarkkailemaan kahta kulttuuria eikä tiedä, kumpaa niistä ihmettelisi enemmän. H. Juurakko on nimimerkki.

Muistatko vielä sen pelottavan päiväkodin tädin? Oletko jo kohdannut sen ilkeän sairaanhoitajan, joka tylyttää vanhuksia osastolla? Entä sen Kelan virkamiehen, joka ei jaksa neuvoa vaan sanoo, että hyllyssä on esiteitä?

Oletko koskaan miettinyt, mitä kaikkea tapahtuu, ennen kuin toisia auttamaan halunnut nuori idealisti muuttuu kovaksi vallankäyttäjäksi, joka vaikuttaa nauttivan muiden kyykyttämisestä?

Taannoisen kirjoitukseni kommenteissa myötätuntoa pidettiin epäammattimaisena. Samaa olen kuullut ennenkin, enkä silloinkaan ole ymmärtänyt, mitä pahaa myötätunnossa on. Jos saisin valita, kohtaisin paljon mieluummin empaattisen eli epäammattimaisen sairaanhoitajan tai päiväkodin tädin kuin professionaalin työntekijän, jonka ”distanssi” on kohdallaan.

 

Itse olen enemmän huolissani myötätunnon häviämisestä: siitä, etten jaksa enkä osaa olla enää yhtä ystävällinen kuin ennen enkä jaksa kuulla, mitä asukkaamme oikeasti yrittävät viestiä.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu