Mieluummin kylmissään kuin kuollut
Katselin kaksi vuotta sitten otettuja upeita lomakuvia Turkista.
Katselin kaksi vuotta sitten otettuja upeita lomakuvia Turkista. Kolme kaverusta leikki uima-altaalla, istui ravintolassa, ajeli valtavalla moottoriveneellä.
Kolmikolla oli hyvä työpaikka, palkka reippaasti yli suomalaisen keskiansion ja kotimaan hintataso minimaalinen. Oli iso asunto, oli oma uusi auto, oli tyttöystävä ja rahaa matkustaa.
Tänään he nukkuvat yönsä Helsingin kaduilla huhtikuisista yöpakkasista huolimatta. He alistuvat orjatyöhön ja ovat kiitollisia suomalaisten lahjoittamista vanhoista vaatteista.
Heillä on kuitenkin taskussaan migrin paperi, jonka mukaan he voivat turvassa palata kotimaahansa ja elää rauhassa ilman vaaraa. Tarjolla olisi ilmainen paluulentokin. Miksi ihmeessä nuo kolme ovat täällä edelleen?
En tiedä, olenko täynnä kiukkua, säälin sekaista halveksuntaa vai häpeää, kun kuulen jonkun väittävän näiden miesten vain haluavan suomalaista elintasoa ja veronmaksajien rahoja. Täytyy olla tyhmä tai täydellisen tietämätön, jos uskoo, että nämä ihmiset ovat jättäneet oman maansa, kulttuurinsa, sukulaisensa, musiikkinsa, ruokansa, kotinsa, rahansa, autonsa ja rakastettunsa saadakseen suomalaista sosiaaliturvaa.
Kyllä Sivupolulle tuli sellaisiakin ihmisiä, mutta he ovat palanneet kotiin jo vuosi sitten todettuaan, ettei täällä oikeasti olekaan mukavaa ja helppoa. Jäljelle jäivät ne, jotka pelkäävät oikeasti.
Hyvä elämä on uhka: se saattaa herättää kateutta väärissä ihmisissä.
Tuntemani kolmikko työskenteli ulkomaisessa yrityksessä. Öljyalalla palkka on hyvä, mutta riskit valtavat, etenkin jos sattuu olemaan sunni. Heille hyvä elämä on uhka: se saattaa herättää kateutta väärissä ihmisissä.
Palkasta ei ollut paljon iloa maassa, jossa puolisotilaallinen, valvomaton, rikollisorganisaatiota muistuttava shia-militia ajaa perheitä kodeistaan, vie hienot autot ja uhkaa ketä tahansa, jolla näyttää menevän hyvin.
Jos militialle panee vastaan, joko kuolee nopeasti tai saa syytteen jostakin tekaistusta rikoksesta. Nuorten militia-huligaanien sedät istuvat tuomioistuimissa ja työskentelevät poliisilaitoksilla, jonne katoaa ihmisiä joka viikko. Militian konekiväärimiesten serkut puolestaan istuvat naapurikaupungissa, jonne migrin mukaan mielivaltaa paenneiden miesten on turvallista muuttaa.
Kukaan ei yövy pakkasessa, jos siihen ei ole hyvää syytä. Kukaan ei luovu hyvästä elämästä, jos ei ole pakko.
Tuntemani miehet ovat vakuuttuneita siitä, että he eivät voi palata Irakiin. Migrin paperi on heille käsittämätön, surullinen ja loukkaava. Olisi helpompaa, jos Suomen valtio olisi vain sanonut, ettei halua heitä tänne sen sijaan, että se yrittää valehdella itselleen puhumalla turvallisuudesta.
Nämä ihmiset ovat mieluummin epätoivoisia täällä kuin kuolleita Irakissa tai Afganistanissa.
Voisiko olla niin, että migri on tehnyt väärän päätöksen? Päätös on epäilemättä ollut laillinen, kuten poliitikkomme niin arrogantisti muistuttavat, mutta voisiko olla niin, että lain tehtailleet poliitikkomme ovat väärässä?
Kaduillamme majailee yhä enemmän ihmisiä, jotka pelkäävät oikeasti henkensä puolesta. He pelkäävät niin paljon, että suostuvat elämään kamalissa olosuhteissa, tekemään orjatyötä ja altistumaan suomalaisille rikollisille – suomalaisilla rikollisilla kun ei ole konepistooleja mukanaan.
Nämä ihmiset ovat mieluummin epätoivoisia täällä kuin kuolleita Irakissa tai Afganistanissa.
Me voimme väittää, että he ovat väärässä ja että heidän kotimaansa on turvallinen, mutta sillä väitteellä ei ole mitään arvoa niin kauan, kun miehet itse uskovat vakaasti olevansa vaarassa. He jäävät tänne, jollei heitä saada kiinni ja viedä väkisin lentokoneeseen.
Poliitikot ovat luoneet tänne epätoivoisten, radikalisoituvien, katkeroituneiden ja toivonsa menettäneiden nuorten miesten ryhmän. Ryhmän, jonka olisi voinut integroida tähän yhteiskuntaan, jos poliittinen ilmapiiri olisi ollut toisenlainen.
Moni suomalainen vastustaa hallituksen politiikkaa, koska kokee sen moraalisesti kestämättömäksi. Nämä ihmiset ovat kannelleet pakkopalautuksista oikeuskanslerille ja tehneet kansalaisaloitteen humanitaarisen syyn perusteella myönnettävän suojelun palauttamiseksi ulkomaalaislakiin.
Itse olen lakannut uskomasta poliittisen järjestelmän moraaliin. Moraalisia järjestelmiä on ehkä silloin tällöin ollut olemassa historian saatossa, mutta pitkäikäisiä ne eivät ole olleet. Ihmisillä on nimittäin taipumus ajaa sen etuja, joiden palveluksessa he ovat riippumatta siitä, mikä on heidän itsensäkin mielestä eettisesti oikein.
Poliitikkomme katsovat, että heillä on oikeus ja jopa velvollisuus olla kovia muita kohtaan, jos he kuvittelevat siten suojelevansa omia kansalaisiaan.
Uskon, että humaanimpi ote turvapaikan myöntämisen periaatteissa on Suomen etu.
Kannatan turvapaikan myöntämistä humanitaarisen syyn perusteella samasta syystä kuin enemmistö kansanedustajistamme sitä vastusti: uskon vakaasti, että humaanimpi ote turvapaikan myöntämisen periaatteissa on Suomen ja suomalaisten etu.
Haluan, että ne, jotka todella pelkäävät niin paljon, etteivät uskalla paperittoman elämän kurjuudesta huolimatta lähteä kotiin, kuultaisiin uudelleen ja pohdittaisiin, voisivatko he saada turvapaikan humanitaarisin perustein.
Haluan sitä siksi, että silloin epätoivoisten ja sen myötä radikalisoituvien ihmisten määrä kaduillamme vähenisi. Haluan sitä siksi, että ihmisiä hyväksi käyttävien rikollisten ja rikollisjärjestöjen toiminta vaikeutuisi. Haluan sitä siksi, ettei harmaa talous lisääntyisi.
Haluan muuttaa ulkomaalaislakia, jotta yhteiskunnan legitimiteetti ei kärsisi yhteiskuntaansa häpeävien ihmisten vuoksi.
Haluan pitää nämä nuoret täällä myös siksi, että me tarvitsemme lisää työvoimaa väestön ikääntyessä.
Ennen pakolaiskriisiä huoltosuhde oli kiihkeän keskustelun kohteena, mutta onko kukaan kuullut yhdenkään poliitikon puhuvan siitä enää sen jälkeen, kun huomiomme kiinnittyi siihen, miten saisimme tuon työhaluisen ja motivoituneen joukon ulos maasta?
Suomi ensin on ihan kelpo periaate. Tuota fraasia toistavien ihmisten ja heitä tukevien poliitikkojen keinot vain ovat irrationaalisia.
Mutta politiikka valitettavasti on yleensä irrationaalista.