Mieluummin kylmissään kuin kuollut

Katselin kaksi vuotta sitten otettuja upeita lomakuvia Turkista. Kolme kaverusta leikki uima-altaalla, istui ravintolassa, ajeli valtavalla moottoriveneellä.

Kolmikolla oli hyvä työpaikka, palkka reippaasti yli suomalaisen keskiansion ja kotimaan hintataso minimaalinen. Oli iso asunto, oli oma uusi auto, oli tyttöystävä ja rahaa matkustaa.

Tänään he nukkuvat yönsä Helsingin kaduilla huhtikuisista yöpakkasista huolimatta. He alistuvat orjatyöhön ja ovat kiitollisia suomalaisten lahjoittamista vanhoista vaatteista.

Heillä on kuitenkin taskussaan migrin paperi, jonka mukaan he voivat turvassa palata kotimaahansa ja elää rauhassa ilman vaaraa. Tarjolla olisi ilmainen paluulentokin. Miksi ihmeessä nuo kolme ovat täällä edelleen?