Blogit

Uutiset ja todellisuus eivät vastaanottokeskuksissa kohtaa. Blogi raottaa ovea sekä niille, jotka pelkäävät turhaan, että niille, jotka haluavat tietää enemmän kulttuurien ja ihmisten kohtaamisesta.

Lutikat ja likaiset lapset valloittivat isoisäni kodin

Blogit Bagdadista pohjoiseen 14.8.2017 16:03
H. Juurakko
H. Juurakko on yhteiskuntatieteilijä, joka on päätynyt vastaanottokeskukseen ohjaajaksi. Hän on päässyt aitiopaikalle tarkkailemaan kahta kulttuuria eikä tiedä, kumpaa niistä ihmettelisi enemmän. H. Juurakko on nimimerkki.

Sain nähtäväkseni yhden Suomi 100 -logolla varustetun uutuusopuksen. Se oli espanjalaisen maahanmuuttaja Carmen Tomasin valokuva-, satu- ja historiakirja Lapset aikasillalla. Kirjassa Karjalasta, Porkkalasta ja Lapista lähteneiden evakkolasten ja Ruotsiin paenneiden sotalasten muistot on muutettu kertomukseksi kuvitteellisen pikkupojan matkasta maailmasodan melskeessä.

Kirja on kuvitettu Tomasin ottamilla valokuvilla vanhoihin vaatteisiin puetuista nykypäivän lapsista. Kuvat ovat upeita. Lapset ovat ihania. Tarinat ovat koskettavia.

 

Maahanmuuttajakirjailija ei ole halunnut korostaa asiaa, mutta bloggaaja voi sen tehdä: osa valokuvien lapsista on sotaa pakoon lähteneitä tämän päivän evakkoja Lähi-idän maista.

Nämä lapset ovat hukanneet ensin lempilelunsa, sitten ehkä siskon tai isän. He ovat kävellet pitkiä matkoja ilman majapaikkaa. He ovat kuunnelleet vanhempiensa huolestuneita puheita ja tunteneet nahoissaan heidän stressinsä ja väsymyksensä. He ovat raapineet syöpäläisiä itsestään jollakin kuraisella ja kylmällä leirillä, he ovat sairastuneet, olleet nälissään ja peloissaan. He ovat ottaneet vastaan niin hyvien ihmisten avun kuin pahojen ihmisten pilkan ja vihankin.

Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista

Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.

Katso tarjous Kirjaudu