Lasten tehtävä on pitää aikuisia hengissä

Sivupolulta katoaa jatkuvasti ihmisiä. Osa muuttaa toisiin vastaanottokeskuksiin, osa lähtee kotiin, osa saa kuntapaikan ja osa vain katoaa. Toisia tulee ikävä, toisten lähteminen on helpotus. Vain lasten katoaminen elämästämme on poikkeuksetta kamalaa.

Leirin lapsilla on tärkeä tehtävä: he pitävät meitä muita hengissä. En osaa kuvitella, miten selviäisimme jokapäiväisestä surustamme ilman lasten juoksua, naurua, kiljumista ja kinastelua.

Sivupolulle eksyneet lapset ovat nähneet ja kokeneet paljon sellaista, jota lasten ei kuuluisi kokea. He ovat myös eläneet erittäin ahdistuneiden vanhempien kanssa. On siis luultavaa, että he ovat ainakin jossain määrin traumatisoituneita. Siitä huolimatta he kykenevät ottamaan ilon irti Sivupolun aikuisten mielestä niin ankeista olosuhteista.

Lasten näkökulmasta Sivupolku on suuri, kaunis, turvallinen leikkikenttä, jossa asuu kolmesataa hymyilevää aikuista. Mihin tahansa he kääntävät päänsä, he näkevät jonkun katselevan heitä hymyillen, sillä iloisten lasten katseleminen on terapiaa kotia kaipaaville.