Islamin uhka teki kristinuskosta siedettävän

Olen kovasti ihmetellyt, miksi Suomessa puhutaan niin paljon islamin uhasta.

Profiilikuva
H. Juurakko on yhteiskuntatieteilijä, joka on päätynyt vastaanottokeskukseen ohjaajaksi. Hän on päässyt aitiopaikalle tarkkailemaan kahta kulttuuria eikä tiedä, kumpaa niistä ihmettelisi enemmän. H. Juurakko on nimimerkki.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Olen kovasti ihmetellyt, miksi Suomessa puhutaan niin paljon islamin uhasta. Sen sijaan, että keskusteltaisiin erilaisen kulttuurin, arvomaailman ja lainsäädännön luomista ristiriitatilanteista ja kotoutumisen haasteista, uhkana tuntuu olevan nimenomaan islam – ikään kuin kokisimme oman uskontomme jotenkin uhatuksi vieraan uskonnon paineessa.

Miksi olemme huolissamme kristinuskon asemasta, kun uskontomme ei ole ollut tähän asti mitenkään korkeassa kurssissa?

 

Me suomalaiset olemme yksi maailman maallistuneimmista kansoista. Suhtaudumme ateismiin muita myönteisemmin, eroamme kirkosta vuosi vuodelta helpommin ja häpeämme mahdollisen uskonnollisen vakaumuksemme julkista tunnustamista. Vasta 30 000 muslimin saapuminen maahamme sai kristinuskon tuntumaan jotenkin hyväksyttävältä.

Harva meistä vieläkään kertoo vaikkapa työpaikalla olevansa kristitty. Jos niin käy, muut työtoverit muodostavat välittömästi mielessään kuvan kiihkouskovaisesta moralismista, jonka seurassa ei enää voi puhua alkoholista tai sukupuolielämästä. Me emme usein miellä itseämme kristityiksi, emme, vaikka useimmat meistä edelleen antavat kastaa lapsensa.