Erotiikka kukoistaa kahlittuna
Irakilaisten miesten häätanssi avasi silmäni länsimaisen kulttuurin suurimmalle tappiolle: olemme menettäneet erotiikan.
Irakilaisten miesten häätanssi avasi silmäni länsimaisen kulttuurin suurimmalle tappiolle: olemme menettäneet erotiikan. Se on hukkunut seksin hyökyaaltoon, eikä sitä voi enää herättää henkiin.
Sivupolulla on solmittu jo kaksi avioliittoa. Yksi syy melko nopeaan avioitumiseen on, että Sivupolulla sukupuolisuutta säädellään tiukasti.
Naiset pysyttelevät erillään ja peittävät hiuksensa. Miehet päästävät naiset jonossa ohi ja tekevät tilaa, etteivät vahingossa tulisi koskeneeksi ja häpäisseeksi heitä. Nuorten miesten ja nuorten naisten keskusteluakin paheksutaan.
Myös seurustelevat parit pysyvät kaukana toisistaan, kunnes pääsevät naimisiin. Ja naimisiin he menevät, koska eroon päättyvä seurustelu leimaa ihmisen kevytkenkäiseksi – tai ainakin naisen.
Katso, tässä minä olen, vahva, herkkä, eroottinen. Valitse minut.
En todellakaan haluaisi elää tuollaisessa kulttuurissa. Häätanssin aikana ymmärsin kuitenkin katsovani eroottisinta näytelmää, jonka olen ikinä nähnyt.
Kahlittu seksuaalisuus latautuu ja kasvaa eksponentiaalisesti. Tanssi on yksi harvoista – ellei ainut – sallituista tavoista tuoda omaa seksuaalisuuttaan esiin. Kulttuurissa, jossa sukupuolten välistä kanssakäymistä rajoitetaan, jokaiselle tanssin liikkeellä oli viesti. Tanssi oli paitsi purkautumistie, myös esittelykierros: katso, tässä minä olen, vahva, herkkä, eroottinen. Valitse minut.
Eikä miesten tanssi rajoittunut vain oman itsensä esittelyyn: siinä heitettiin haasteita ja käytiin kahdenkeskisiä kamppailuja, jollaisia suomalaiset näkevät vain lintujen soidinmenoista kertovissa luonto-ohjelmissa.
Ei ollut yllättävää, että naiset eivät häissä tanssineet. Naisten tanssi on sopivaa vain tutussa seurassa, ja Sivupolun miehet olivat naisille vieraita.
Naiset järjestävät kuitenkin suljettujen ovien takan omia tanssejaan, eikä heidän liikkeittensä eroottinen lataus jää lainkaan jälkeen miesten tanssista. Näihin tansseihin osallistuttuani vakuutuin siitä, että hulmuavat, pitkät hiukset, viettelevät käden liikkeet, keinuva lantio ja säihkyvät silmät on syytä kätkeä lukitun oven taakse. Muuten miesparkamme sekoaisivat kokonaan.
Pelkkää, tavallista seksiä.
Länsimaiset ihmiset saattavat mennä sänkyyn ensimmäisen ravintolaillan päätteeksi, eikä siinä ole mitään ihmeellistä. Niin juuri: siinä ei ole mitään ihmeellistä! Pelkkää, tavallista seksiä.
Kun on lupa kaikkeen, mikään ei enää ole merkityksellistä. Me pääsemme nopeasti perille, mutta menetämme koko ihmeellisen matkan lumouksen.
Toisin on Sivupolulla. Kun pelkkä käden hipaisu tai hiussuortuvan näkeminen tihkuu erotiikkaa, elämä saa aivan uusia ulottuvuuksia. Kiellot synnyttävät hienovaraisen ja vivahteikkaan eroottisuuden kulttuurin, jota me emme enää pysty kokemaan emmekä ymmärtämään. Kiertoilmaisuilla on valtava maaginen voima.
En voi olla ajattelematta, että olemme maksaneet vapaudestamme kovan hinnan. Olisin ehdottomasti valmis maksamaan tuon hinnan uudestaankin, sillä vapauteni on minulle kallis. Siitä huolimatta on hieman haikeana myönnettävä, että olemme menettäneet jotakin villiä, kiehtovaa ja kaunista.
Onneksi olemme kuitenkin jo unohtaneet, mitä menetimme. Ei tunnu niin pahalta.