Turun terroristi sai aikaan vaikka mitä

Terroristinen rikos on kuin pommi, jonka räjähdys on melko pieni. Se, mikä kylvää tuhoa, on räjähdyksen jälkeen tuleva paineaalto.

Profiilikuva
H. Juurakko on yhteiskuntatieteilijä, joka on päätynyt vastaanottokeskukseen ohjaajaksi. Hän on päässyt aitiopaikalle tarkkailemaan kahta kulttuuria eikä tiedä, kumpaa niistä ihmettelisi enemmän. H. Juurakko on nimimerkki.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Terroristinen rikos on kuin pommi, jonka räjähdys on melko pieni. Se, mikä kylvää tuhoa, on räjähdyksen jälkeen tuleva paineaalto. Jos uutisissa olisi vain kerrottu, että mies puukotti kaksi ihmistä kuoliaaksi, asia olisi unohdettu aika pian. Kun kyse oli terrorismista, teko sai täysin toiset mittasuhteet.

Terrorin voima perustuu siihen, että se muuttaa hämmästyttävän nopeasti meidät kaikki terroristin yhteistyökumppaneiksi. Jatkamme tuhon kylvämistä, vaikka itse terroristi olisi kuollut tai vangittu.

Jos oletetaan, että Turun veriteko oli yhteiskuntaa vastaan suunnattu tavoitteellinen terroriteko, on pakko myöntää, että terroristi sai aikaan paljon erilaisia asioita.

 

Terroristin työtä jatkavat suorimmin ne suomalaiset, jotka osoittavat vihaansa muita maahanmuuttajia kohtaan. Vihaansa erinäköisiin ihmisiin purkavat suomalaiset toteuttavat terroristin tavoitteita hämmästyttävän kuuliaisesti. Mediassa haastateltujen maahanmuuttajien mukaan heitä on paljon.

Maahanmuuttajiin kohdistuvat rasistiset rikokset ovat tuskin kuitenkaan lisääntyneet siksi, että raaka teko synnytti viha-aallon maahanmuuttajia kohtaan. Uskon, että tuo viha on koko ajan ollut olemassa. Turun veriteko antoi vain oivan tekosyyn tuoda se esiin.

Täytyy toivoa, että vihan kohteet ovat viisaampia kuin heitä uhkaava ja pahoinpitelevät aputerroristit, sillä vihan kumuloituminen ja kostonkierre vaurioittaisi meitä kaikkia.

 

Ne, jotka eivät olleet täynnä vihaa ja valmiiksi, eivät ahdistuneet uutisista, jotka kertoivat ulkomaalistaustaisten auttajien aktiivisuudesta Turun torilla. Tämä on johtanut siihen, että vastakkainasettelu on levinnyt myös kantasuomalaisten keskuuteen. Somessa suomalaiset vihaavat ja uhkailevat myös toisiaan. Mikä voisi olla mukavampaa terroristin kannalta?

Osa ihmisistä syytti myös maan hallitusta terroriteosta ja järjesti epäkelpoa hallitusta vastustaakseen myös työnseisauksia. Vihaisen ja pelokkaan ihmisryhmän luottamus järjestelmään mureni entisestään. Terroristi sai siis aikaiseksi yhteiskunnan legitimiteetin murentumista ja taloudellista vahinkoa.

 

Perussuomalaisten puheenjohtaja esitteli analyyttistä älykkyyttään ja mediakriittisyyttään pitämällä MV-lehteä luotettavampana tietolähteenä kuin Turun Sanomia. Samalla hän avasi suomalaisten silmiä sille, kuinka helposti myös Suomessa voidaan vajota samanlaiseen vaihtoehtoisten faktojen ja valemediasyytösten rappiotilaan, johon Yhdysvalloissa on jouduttu.

Samainen poliitikko osoitti myös kyvykkyytensä valtiomiehenä: kun kaikki muut tahot puhuivat yhtenäisyydestä, oikeudenmukaisuudesta ja vihan hillitsemisestä, häntä epäillään vihakampanjan lietsomisesta.

Poikkeavat tapahtumat synnyttävät myös tarpeen tehdä jotain.

Terroristi sai muutkin poliitikot toimimaan. Taitava poliitikko toki käyttää kaikkia tapahtumia omien päämääriensä ajamiseen. Poikkeavat tapahtumat synnyttävät myös tarpeen tehdä jotain: kantaa vastuuta ja lisätä turvallisuutta.

Huonoa tässä on se, että kriisi on luonut kiireen ja palavan halun muuttaa perustuslakia nopeutetusti. Vauhtia ei hidasta lainkaan se, että nykyisen hallituksen aikana on jo muutamaan kertaan saatu todeta, mitä kiireessä tehdystä lainvalmistelutyöstä seuraa.

Mutta tämä kaikki kuuluu terroristin suunnitelmiin. Hallinnon ja poliittisen järjestelmän heikentäminen länsimaissa hätiköintiä lisäämällä on parasta, mitä terroristi voi saada aikaan.

 

Supo saa luultavasti terroristin ansiostaan lisää valtuuksia, vaikka tehostettu tiedustelu tuskin olisi terroritekoa estänytkään.

Myös epäinhimillisen, kalliina ja tehottomana ratkaisuna hylätty vankilamainen palautuskeskus on taas nostettu keskusteluissa esiin. Myös pakkopalautuksia halutaan nopeuttaa ja tehostaa, vaikka niissä on jo nykyiselläkin vahdilla tehty virheitä.

Kiitos terroristin, yhteiskunta kovenee ja oikeudenmukaisuus murenee. Kovia ratkaisuja pidetään legitiimeinä, vaikkei niiden tuloksellisuudesta ole näyttöä.

On tosin vaarana, että tulen sammuttaminen bensiinillä vain lisää liekkejä. Jos yhä useampi ihminen kokee tulleensa tai pelkää tulevansa kohdelluksi väärin, se ei millään tavalla vähennä heidän mahdollista radikalisoitumistaan.

Mutta sekin tietysti oli osa terroristin suunnitelmaa.

 

Yksi esimerkki oikeusvaltion rapautumisesta on, että päästäksemme turvapaikanhakijoista nopeammin eroon, valitusaikaa kielteisistä turvapaikkapäätöksistä on lyhennetty. Minkään muun yksittäisen päätöksen valitusaikoja ei ole lyhennetty, mutta asiassa, jossa saattaa olla kyse ihmishengistä, haluamme ”tehostaa” yhteiskunnan toimintaa.

Turun terroristin vuoksi jotkut poliitikot haluaisivat lyhentää käsittelyaikoja lisää. Kiusaus kaventaa pakolaisten oikeusturvaa entisestään on suuri.

Todellisuudessa lyhyt valitusaika ennemminkin pidentää kuin lyhentää käsittelyaikoja: jos valituksesta jää kiireen takia pois merkityksellisiä seikkoja tehdään virheitä, löytyy perusteita valittaa asiasta vielä korkeimpaan hallinto-oikeuteenkin. Ja taas kuluu aikaa muutama kuukausi.

Turun terroristi herätti sisälläni uinuvan rasistin.  

Terroristi halusi järkyttää myös niitä, jotka pitävät itseään suvaitsevaisina ja ennakkoluulottomina. Siinäkin hän onnistui tehokkaasti. Moni pakolaisiin positiivisesti suhtautuvat henkilö totesi pakolaisjärjestelmän olevan ongelma.

On pakko tunnustaa, että myös minä jäin miettimään yhtä Sivupolulla asunutta vihaista pohjoisafrikkalaista, josta kukaan ei pitänyt. Oliko hän terroristi? Ainoa syy päähäni ilmestyneille ajatuksille liittyy tuon ihmisen etniseen taustaan. Turun terroristi herätti sisälläni uinuvan rasistin. Yritän epätoivoisesti tainnuttaa sen uudelleen.

 

Terroristi sai vahingossa aikaan jotain positiivistakin. Vastaanottokeskuksessa kohtaamiset poliisin kanssa ovat olleet välillä aika karuja. Olen Sivupolulla menettänyt lujan ja vilpittömän uskoni suomalaisen poliisin rehellisyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja tasapuolisuuteen. Nyt olen kuitenkin ylpeä suomalaisesta poliisista.

Kun maailmalta tulee uutisia terroriteoista, niiden tekijät ammutaan lähes poikkeuksetta kuoliaiksi. En ymmärrä miksi. Usein kyseessä on teloitus ilman oikeudenkäyntiä. En tunne myötätuntoa terroristeja kohtaan, mutta heidän tappamisensa päästää heidät liian vähällä ja vie lisäksi tutkinnalta parhaan mahdollisen todistajan

On hienoa, että Turun poliisit malttoivat ampua puukon kanssa riehuvaa murhaajaa jalkaan. Meillä on sen ansioista mahdollisuus ymmärtää teon motiiveja ja siihen johtaneita tekijöitä vähän paremmin.

 

Terroristin suunnitelmiin ei luultavasti kuulunut myöskään se, että hänen maanmiehistään tuli yhtäkkiä pelottavia ja vihattuja.

Se, vain on kummallista, että vaikka marokkolaiset on nyt julistettu eurooppalaisen terrorismin pahiksiksi, Irakista tulleet pakolaiset, jotka eivät ole olleet osallisia terrorismissa, ovat edelleen pelottavia ja vaarallisia. Niin vaarallisia, että heidät haluttaisiin sijoittaa suljettuihin laitoksiin.

Miten me reagoisimme, jos sellaista tapahtuisi joka päivä?  

Toivoisin kovasti, että terroriteko saisi aikaan myös empatian kasvun.

Koko Suomi järkyttyi julmista murhista. Kaksi viatonta, läheistensä rakastamaa ihmistä kuoli. Asiasta on keskusteltu kouluissa, työpaikoilla, kahviloissa, netissä, mediassa, puoluekokouksissa ja maan hallituksessa. Miten me reagoisimme, jos sellaista tapahtuisi joka päivä? Tekisikö meidän mielemme viedä lapsemme turvallisempaan paikkaan?

Kohua seuratessa ei voi olla pohtimatta Sivupolulla ei luultavasti ole ainuttakaan asukasta, jonka suvusta tai ystäväpiiristä ei olisi murhattu vähintään kahta ihmistä.

Jos tunnemme ahdistusta Turun torilla murhattujen ihmisten ja heidän omaistensa puolesta, osaamme ehkä samaistua myös niihin, jotka hakevat täältä turvallisempaa ja vakaampaa elämää.