Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Yliopistot käsi ojossa

Marko Maunula
Blogit Americana 7.12.2009 16:59

Eräs joulukuun merkkejä on kerjuukirjeiden jatkuva tulva postilaatikkoon. Erityisesti vanhat yliopistoni ovat muistaneet minua antamisen autuudesta.

Georgia State University, University of Georgia, ja University of North Carolina ovat kaikki lähestyneet minua hienoilla, monivärisillä kirjeillä ja lehtisillä. Kirjeet mainostavat opinahjojen akateemisia saavutuksia, valittavat vaikeaa taloustilannetta, ja kysyvät josko haluan turvata yliopistojen jatkuvan menestyksen pienellä rahalahjalla.

Professorina olen, luonnollisesti, yliopistojen resurssien kasvattamisen kannalla. Silti, koulujen rahan kinuamisessa on jotain hieman häiritsevää.

Kiitos vauraiden isovanhempien, ystäväni ja kollegani Ethan teki Bachelor of Arts -perusopintonsa pienessä ja kalliissa yksityisessä collegessa. Ethanin perhe upotti nelivuotisiin opintoihin reilut 120 000 dollaria, mutta siitä huolimatta koulu pyysi lisälahjoituksia jo opintovuosien aikana.

Montako yritystä tiedät, joka lähestyy sinua vielä vuosia liikesuhteenne jälkeen ja kysyy: ”Muistat varmaan, että me olimme liikesuhteessa reilu vuosikymmen sitten. Siihen vedoten, voisitko antaa meille vielä lisää fyrkkaa?”

Ymmärrän yliopistojen vaikeudet. Amerikkalaiset yliopistot ovat herkkiä suhdanteille. Georgian osavaltio on leikannut yliopistojen budjeteista noin 10 prosenttia viime vuoden aikana. Kuluvan akateemisen vuoden aikana myös allekirjoittanut on joutunut kuuden päivän pakkolomalle. Myös eliitti-yliopistot ovat kokeneet laman iskun. Esimerkiksi Harvard ja Yale ovat kärsineet miljardiluokan tappiot huonoista sijoituksistaan.

Amerikkalaisten yliopistojen resurssit ovat yleensä ottaen erinomaiset. Silti, mammuttitauti on tehnyt niistä yhä ahneempia ja riippuvaisempia yksityisistä lahjoituksista. Palvelujen ja tarjonnan kilpavarustelu on johtanut korkeisiin hintoihin. Opintovuosi kalleimmissa yliopistoissa maksaa nykyisin jo jopa $50 000. Siitä huolimatta koulujen painokoneet syytävät kerjuukirjeitä jatkuvana tulvana.

Yliopistojen kannattaa ryhtyä miettimään perusmissionsa sekä kustannusrakenteensa uusiksi, tai muuten niille käy pian kuin sanomalehdille.

Soundtrack: Radiohead, There, There.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Niinpä.

Mutta kysymykseesi ”Montako yritystä tiedät, joka lähestyy sinua vielä vuosia liikesuhteenne jälkeen ja kysyy: ’(…) voisitko antaa meille vielä lisää fyrkkaa?'” on helppo vastaus, että ei kovin moni.

Aika harvalla yrityksellä on kuitenkaan myöskään vaikutusta elämääsi vuosia liikesuhteenne jälkeen. Näin ei ole asian laita – maissa, missä sillä on merkitystä mistä yliopistosta olet valmistunut. Siis vs. se, mikä tutkinto sinulla on (ja mahdollisesti millä arvosanoilla).

Amerikkalaisessa systeemissä alumneilla on selvä intressi huolehtia siitä, että heidän ”kasvattiyliopistonsa” maine pysyy hyvänä tai paranee ajan myötä, sillä kukaan ei huomioi tänään sitä mikä oli yliopistosi maine opiskeluaikanasi, vaan sitä mikä se on tänään.

Mikä on ideaali? Mikä on mahdollista – tänään tai huomenna? Se on oma kysymyksensä ja keskustelunsa. Se ei kuitenkaan muuta sitä, että rahan kerjääminen niiltä, jotka ovat jo kontribuoineet melkoisen summan, on vähintäänkin osittain arvelluttavaa / kielii jostain syvemmistä ongelmista.

Olet täysin oikeassa, Jaakko. Mista koulusta tittelisi on kotoisin on melkein yhtä tärkeää kuin titteli itse. Silti, kun päivittelen amerikkalaisten huippukoulujen resursseja, mammuttimaisista kirjastoista korkeisiin palkkoihin ja erinomaisista virkistysmahdollisuuksista maailman parhaisiin laboratorioihin, joskus tulee kysyttyä, että miten paljon on kylliksi?

Suosittelen lämmöllä jutun lopussa linkittämääni juttua. Yliopistojen korkeat hinnat ja mammuttitauti johtavat kasvavaan haasteeseen web-koulutuksen suunnalta, uskon.

Näitä luetaan juuri nyt