Yliopisto on tietoa eikä tuntemuksia varten: huutokuorolle ei pidä antaa periksi, ylireagointi vaarantaa akatemian koko tehtävän

Moraaliposeeraus, kirjojen hyllyttäminen ja opinto-ohjelmien muokkaaminen huonosti informoitujen ihmisten hysteeristen ja ylireagoivien toiveiden mukaisesti ei laajenna ymmärrystä tai tietoisuutta.

Profiilikuva
Blogit Americana
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Yhdysvaltain 1900-luvun historian kurssilla laitan opiskelijani lukemaan Edgar Rice Burroughsin Tarzan-kirjan: sarjan ensimmäisen, vuonna 1912 julkaistun klassikon Tarzan of the Apes. Se ilmestyi suomeksi vuonna 1921 nimellä Tarzan, apinain kuningas.

Opiskelijat ovat yleensä hämmentyneitä lukutehtävästään. Mitä ihmettä tämä lapsille ja nuorille kirjoitettu fantasia voi opettaa heille Yhdysvaltain historiasta? Kieltäydyn selittämästä kirjavalintaa ennen kun opiskelijat ovat lukeneet sen ja on aika keskustella teoksesta.

Lukemisen jälkeen lamput ovat syttyneet. Opiskelijat saapuvat luentosaliin valmiina keskustelemaan kirjasta, jonka he nyt näkevät 1900-luvun alun sosiaalidarwinismin kiteytymänä.

Aikakauden ”tieteellinen” rasismi huokuu seikkailuromaanin joka sivulta. Geeniperimä tekee valkoisesta miehestä viidakon ja apinoiden kuninkaan, aristokraattinen veri nuoresta lordi Greystokesta vielä lisäksi poikkeuksellisen älykkään, moraalisesti ja fyysisesti ylivertaisen ihmisen.

Useimmat opiskelijat tajuavat kirjan sisimmän olemuksen nopeasti, ilman rautalankaa vääntävää professoria. He asettavat sen julkaisuaikansa kontekstiin ja tiedostavat, miten kirja heijastelee Herbert Spencerin, William Sumnerin ja muiden aikaisemmilla luennoilla mainittujen sosiaalidarwinistien teorioita.

Toistaiseksi kukaan (valtaosin afroamerikkalaisista) opiskelijoistani ei ole suuttunut tai vaatinut kirjaa pois lukulistalta. Lukemisen jälkeen useimmat ymmärtävät paremmin rasistisen ajattelun teoreettisia juuria sekä sitä, miten vahvasti ja kattavasti rasismi rasismin läpäisi 1900-luvun ajattelun populaarikulttuuria myöten.

 

Historioitsijana työni on tutkia menneisyyttä ja auttaa opiskelijoita ymmärtämään eri aikakausien ajattelua ja arvoja. Yritän opastaa seuraavia sukupolvia näkemään minkälainen tiedekäsitys, data ja logiikka ohjasivat aikaisempia sukupolvia ajattelemaan kuten he ajattelivat.

Opiskelijat ymmärtävät historian tehtävän. Faktat ja menneisyyden ymmärtäminen auttavat heitä jäsentämään ja analysoimaan menneisyyttä ja näkemään historian vaikutuksen nyky-yhteiskunnan taloudellisiin rakenteisiin, kulttuuriin ja arvomaailmaan.

Totuus myös voimaannuttaa opiskelijoita. Rasismi ei näytä enää monoliittiselta, selittämättömältä ja kaiken läpitunkevalta ajattomalta voimalta. Se on ideologia ja arvojärjestelmä, joka on voimistunut ja heikentynyt taloudellisten mullistusten sekä ja liittyvien kulturaalisten ja poliittisten muutosten myötä.

 

Jos joku opiskelija tulevaisuudessa reagoi Tarzanin lukemiseen kyseenalaistamalla koko harjoituksen mielekkyyden, uskon tämänkin tarjoavan hyvän oppimistilaisuuden. Voimme keskustella yhdessä koko luentosalin kanssa oppimisen olemuksesta ja erilaisten ajattelutapojen analysoimisen hyödyllisyydestä.

Emme voi ymmärtää menneisyyttä tai eri tavoin ajattelevia ihmisiä ellemme vilpittömästi tutustu heidän ajattelunsa taustoihin ja logiikkaan. Moraaliposeeraus, kirjojen hyllyttäminen ja opinto-ohjelmien muokkaaminen huonosti informoitujen ihmisten hysteeristen ja ylireagoivien toiveiden mukaisesti ei laajenna ymmärrystä tai tietoisuutta.

 

Aina kun professorit ja/tai yliopistot instituutioina antavat periksi huutokuoroille tai poliittiselle paineelle, se merkitsee vakavaa iskua vapaata tiedettä ja koko yliopiston tehtävää vastaan. Yliopistojen on kyettävä vastustamaan niin poliittista kuin taloudellistakin painostusta, tulipa se sitten hihhulioikeston tai ääriwokeiston suunnalta.

Toista maailmansotaa edeltävän ajan nationalisteja, 1970-luvun taistolaisia ja tämän päivän woke-jengiä kaikkia yhdistää vuorenvankka usko omaan oikeassa oloonsa ja historialliseen tehtäväänsä. Jokaisessa jengissä eli ja elää vankka halu tukahduttaa väärät mielipiteet ja tukkia soraääniä päästävät suut.

Tämä fanatismi on ristiriidassa koko akateemisen perinteen kanssa, aina Sokrateksen ja Platonin ajoista saakka. Jos yliopistot luovuttavat ylireagoivien hysteerikkojen edessä, tiede ja totuus ovat vaarassa.

 

Soundtrack: Nick Cave and the Bad Seeds, Higgs Boson Blues.