Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Yksityinen terveydenhuolto: valheilla puolustettu linnake

Marko Maunula
Blogit Americana 23.6.2009 14:09

Taistelu terveydenhuollon uudistuksesta on käynnistynyt. Kuten aina, totuus on sodan ensimmäinen uhri.

Presidentti Obaman ohjelma kattavan terveydenhuollon uudistamisesta ei ole edes valmis, mutta terveydenhuolto-bisnes on jo iskenyt. Conservatives for Patients’ Rights, terveydenhuollon uudistuksen torpedoimiseksi luotu organisaatio, on jo pari viikkoa rummuttanut tv-mainoksia ja muuta propagandaa kansallisen terveydenhuollon kauhuista.

Mainokset toistavat tuttuja argumentteja. Jos kongressi kansallistaa terveydenhuollon edes osittain, kansalaiset menettävät oikeuden valita lääkärinsä. Amerikkalaiset tulevat kuolemaan leikkausjonoihin. Byrokraatit astuvat lääkärin ja potilaan väliin.

CPR:n mainokset painottavat sanomaansa kauhutarinoilla englantilaisista ja kanadalaisista potilaista, jotka eivät saaneet tarvitsemaansa hoitoa ajoissa. Lohduttomat kuvat täpötäysistä odotushuoneista ja kärsivistä kasvoista antavat tarinoille etäisesti itäblokkimaisen tunnelman.

Konservatiivit nojaavat anekdootteihin, sillä muut argumentit ovat heitä vastaan. Lukuisat tutkimukset osoittavat amerikkalaisen terveydenhuollon olevan poikkeuksellisen kallis, kaukana kattavasta, sekä joissain vertailuissa läntisten teollisuusmaiden huonoin systeemi.

Faktat ovat nykyistä markkinavetoista järjestelmää vastaan. Siksi CPR joutuu keskittymään kampanjassaan pelotteluun sekä valehtelulta haiskahtavaan vääristelyyn. Mainokset ovat tehneet Obaman ehdotuksesta sosialistisen irvikuvan, vaikka Obama ei edes kannata ns. yhden maksajan kansallistettua terveydenhuoltoa.

Tällä hetkellä noin 46 miljoonaa amerikkalaista, karkeasti yksi kuudesta, on ilman sairasvakuutusta. Eri arvioiden mukaan liki 20,000 amerikkalaista kuolee joka vuosi siksi, että he eivät saa tarvitsemaansa hoitoa.

Opiskeluvuosinani minulla ei ollut varaa maksaa satoja dollareita kuukaudessa yksityisestä sairasvakuutuksesta. Muistan miten jokainen vaimoni flunssa ja oma koripallokentällä vääntynyt nilkka nostivat välittömästi pelon: miten me voimme maksaa lääkärille? Lääkitsin pari keuhkoputkentulehdusta anopin lääkekaapista löytyneillä antibiooteilla, sillä minulla ei ollut varaa mennä lääkäriin ja maksaa markkinahintaa lääkkeistä.

Tänään minulla on hyvä sairasvakuutus, osavaltion työntekijöille tarjottu kattava ja melko edullinen paketti. Siitä huolimatta jonot lääkärille ovat pitkät, rutiinivierailu vie puoli päivää, spesialistien tapaaminen vie viikkoja, ja vakuutusfirman byrokraatit astuvat minun ja lääkärini väliin tinkaamaan, josko lääkärin ehdottama hoito on tarpeellista vai ei.

Omat anekdoottimaiset kokemukseni sanovat, että suomalainen kansallinen hoito on ollut minun kohdallani nopeampaa, helpompaa, ystävällisempää, edullisempaa, ja vähemmän byrokraattista kuin kokemukseni amerikkalaisesta markkinavetoisesta terveydenhuoltojärjestelmästä.

CPR:n edustajat ovat joko poikkeuksellisen huonosti informoituja tai poikkeuksellisen epärehellisiä operoijia. Toisin sanoen, he ovat valitettavan tyypillisiä amerikkalaiseen terveydenhuolto-bisneksen edustajia.

Lisää terveydenhuollon uudistuksesta lähipäivina.

Soundtrack: The O’Jays, Backstabbers.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Amerikkalainen terveydenhoito on itse asiassa parempi jossain tapauksissa. Esim siellä
tehdään paljon ennalta ehkäiseviä tutkimuksia joita suomessa ei tehdä ollenkaan. Esim miehille
tehdään peräsuoli tarkastus syövän varalle joko vuosittain tai puoli vuosittain. Täällä suomessa
mm enollani juuri diagnisoitiin peräsuoli syöpä, lääkäri totesi että hänellä oli varmaan ollut se jo
kaksi vuotta. Amerikassa enoni oli saannut aikaista hoitoa joka olisi ollut erittäin tärkeää.

Suomessa rakastetaan tutkimuksia jotka puolustelevat suomalaista systeemiä. Mutta samalla
unohdetaan että täällä on tehty laskelmoituja päätöksiä esim peräsuoli syövän tarkastuksia vastaan.
Jossain terveysministeriössä on ihan tasan tarkkaan todettu kuinka monta tuhatta kuolee tämän
päätöksen takia, mutta kun ei ole varaa, ei ole varaa.

Toinen hyvä esimerkki on magneettikuvaus jonojen puuttuminen. Kuinkakohan monta ihmistä
suomessa kuolee jonoon että päästäisii diagnisoimaan syöpä. Näistä asioista ei täällä puhuta,
tehdään vain tutkimuksia kuinka hyviä täällä ollaan.

Atlanta on muuten hieno paikka!

Hyvä Mr. Finländese,

Kiitos kommenteistasi. Ehkä mainitsemiasi tarkastuksia tehdään riskiryhmiin kuuluville kansalaisille (joilla on hyvä yksityinen sairasvakuutus), mutta nelkytjarisat-meikäläisen vuosittainen perustarkastus sisältää ainoastaan perinteiset verenpaine, veriarvot, pumppu, ja eturauhanen -tutkimukset.

Täältä löytyy erinomaisia tohtoreita, toki, mutta pääsy heidän vastaanotoilleen on usein nihkeää ja kymmenille miljoonille liki mahdotonta, kiitos maan sairasvakuutusjärjestelmän. Tohtoreiden suorituspaineiden (ja ajoittain ahneuden) vuoksi heillä ei yleensä ole yhtä paljon aikaa potilaille kuin heidän suomalaisilla kollegoillaan.

Jos sairastun vakavasti, voin turvallisesti antaa itseni amerikkalaisten lääkäreiden käsiin. Mutta minulla onkin erinomainen sairasvakuutus.

Samaa mieltä Atlantasta…. ;-)

Sellainen henkilö, kuin Pekka Nykänen (LKT Sisätautien ja reumasairauksien erikoislääkäri) on pitänyt netissä pitkään blogeja, joissa on usein vertailtu Suomen, Kanadan ja Yhdysvaltojen malleja, Pohjoismainen ja Kanadalainen malli pärjää todella hyvin näissä vertailuissa, suosittelen selailemaan, varsinkin hänen vanhempaa blogia/nettipäiväkirjaa v. 2004-2006 .

Näitä luetaan juuri nyt