Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Yhdysvaltojen poliittinen murros

Marko Maunula
Blogit Americana 17.11.2011 14:30

Jeffrey D. Sachs povaa New York Timesissa vasemmiston uutta nousua Yhdysvalloissa, etsien tukea väitteelleen historiasta. Yhdysvallat on poliittisessa murroksessa, mutta Sachsin povaukset ovat vasemmistolaista toiveajattelua.

Yhdysvallat on historiallisesti ollut poliittisesti hajanainen ja tempoileva valtio. Sisällissodan jälkeen maasta kehittyi laajamittaisen korporaatio-kapitalismin keskus, jonka superrikkaat muokkasivat Yhdysvaltoja vahvalla kädellä. Andrew Carnegie, J.P. Morgan, John D. Rockefeller, James Buchanan Duke, ja kumppanit kuuluivat maailmanhistorian rikkaimpien miesten joukkoon, ja heidän valtansa ulottui paitsi talouteen, mutta myös politiikkaan, kulttuuriin, ja jopa akatemiaan.

1800-1900 lukujen vaihteessa ns. progressiivinen liike nousi haastamaan superkapitalistien vallan ja heidän ajamansa laissez faire -maailmankuvan. Liike puski läpi mittavia uudistuksia amerikkalaiseen yrityslainsäädäntöön, työturvallisuuteen, verokoodiin, ja jopa ympäristöpolitiikkaan.

Liike poltti itsensä loppuun ensimmäisessä maailmansodassa, kun progressiivisen presidentti Woodrow Wilsonin ideat kansainvälisestä (progressiivisesta) maailmanjärjestyksesta saivat amerikkalaiset torjumaan Wilsonin ajatukset Kansainliitosta.

1920-luvuilla vapaa kapitalismi palasi suosioon, kunnes vuoden 1929 pörssiromahduksen jälkeen maa siirtyi jälleen vasemmalle. Presidentti Franklin Delano Rooseveltin New Deal loi modernin sosiaalidemokraattisen hyvinvointivaltion perusteet, jotka säilyivät pitkälti muuttumattomina aina Jimmy Carterin ja Ronald Reaganin vuosiin saakka.

Nyt Sachs povaa uutta modernin liberalismin ja/tai vasemmistolaisuuden aaltoa, käyttäen Occupy Wall Street -liikettä toiveidensa heijastumana ja esimerkkinä. Hänen argumenttinsa ovat toiveajattelua, ja miehen historialliset esimerkit eivät kestä kriittisempää tarkastelua.

Progressivismi ei ollut niin yksioikoisen vasemmistolainen liike kuin mitä Sachs uskoo. Progressiivinen maailmankuva oli kulturaalisesti hyvinkin konservatiivinen liike. Sen kristillinen moralismi, korporaatioiden vastustus, sekä rasismi heijastivat nostalgista hinkua kuviteltuun menneisyyteen enemmän kuin uskoa doktrinaariseen vasemmistolaisuuteen.

New Dealin vasemmistolaisuus oli sekin rajallista. Roosevelt ei halunnut radikaalisti uudistaa Yhdysvaltoja, vaan hän pyrki pelastamaan kapitalismin itseltään talouden maltillisen säännöstelyn ja rajallisen tulonjaon avulla.

Nuorten protestoijien into on tarttuvaa, ja kymmenet miljoonat amerikkalaiset suhtautuvat OWS-liikkeeseen myönteisesti, mutta kyse on pohjimmiltaan keskiluokan suuttumuksesta korporatismiin. Amerikkalaisen keskiluokan poliittinen normaalitila on keskusta-oikeistolaisuus, maustettuna runsaalla ripauksella aitoamerikkalaista pragmatismia. Uskomus, että poliittinen suuttumus kanavoituu automaattisesti vasemmalle on ideologista unelmointia.

Soundtrack: Randy Newman, Louisiana 1927.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Sachs on fiksu ukko ja hänellä on hyviä juttuja, mutta tämä sai aikaan naurun hyrähdykset. Aika naurettavaa ettei niinkin älykäs Harvard ukko tajua, että peli on jo hävitty, niin kauan kun raha määrittelee kuka tulee valituksia ei muutoksia tule. Kouluruokalaki on uusin esimerkki tästä.

Ja jos kerran on yritykset ja miljardöörit saaneet vallan niin tuskin siitä luopuvat. Yleensä kun massat huomaavat jonkun asian, on jo liian myöhäistä. Huvittavinta on se että noin puolet jenkkilän kristitty patriootti teabaggereista luulee, että Koch veljekset rahoittavat huvikseen ”puolueen” toimintaa. Kun voimme osoittaa helposti miten paljon lobbaus tuo rahaa millekin teollisuuden alalle.

Homma kusi Reaganin jälkeen kun Amerikka ”tyhmistettiin” entisestään.
OWS järjestö heitetään kohta pois kaupungeista ja eikä mitään uutta säätely pankeille ole tehty päinvastoin, nyt Euroopassa EKP tulee kohta rahoittamaan pankkiirien bonukset aivan kuten FED teki, Merkel taipuu siitä lyön vetoa.

Eikös tuo Occupy… -liike ole enemmänkin nörttivähemmistön taistelua liian hyvää henkilökohtaista hygieniaa vastaan (copyright: Triumph The Insult Comic Dog)? Eli eikö yksi vasemmistolaisen toiveajattelun kohde ole nähdä tässä laajempi valtaa haastava radikalisointunut joukkovoima, joka koskisi ns. tavallisia kansalaisia. Mahtavatko he niinkään olla barrikadeilla?