Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivänä on aika juhlistaa maan parhaita puolia: tässä kolme arkisen amerikkalaisuuden hienoa ilmentymää
Yhdysvaltojen 243. itsenäisyyspäivää vietetään tänään torstaina.
Yhdysvallat täyttää 243 vuotta torstaina, 4. heinäkuuta. Riippuen siitä keneltä asiaa kysyy, maa juhlii itsenäisyyspäiväänsä joko kukoistuksensa huipulla tai liki eksistentiaalisessa kriisissä.
Bipolaarisen politiikan aikakaudellakin amerikkalaiset haluavat viettää itsenäisyyspäivänsä kuuman grillin, kylmän oluen, paraatien ja ilotulitusten merkeissä. Kansallinen vapaapäivä merkitsee valtaosalle vapaata myös politiikasta.
Kymmenien miljoonien muiden amerikkalaisten tavoin itsenäisyyspäiväni kuluu osittain takapihalla, grillihiilien tuijotuksen zen-meditaatiossa perheeni ja kavereideni kera. Kahden koiran isäntänä jätän ilotulitukset väliin ja keskityn rauhoittelemaan koiristamme paukkupelkoisinta.
Perinteiden mukaisesti yritän juhlia Yhdysvaltojen parhaita puolia, niin yleisellä kuin yksityiselläkin tasolla. Syntymäpäivänä ei ole tapana muistella päivänsankarin pahimpia mokauksia ja persoonan ikäviä piirteitä.
Tällä kertaa juhlin näennäisesti pieniä ja arkisia asioita. Olen mahdollisesti toitottanut näitä Yhdysvaltojen erinomaisuuksia aikaisemminkin, mutta suuren kurikkalaisen filosofi Juha Miedon sanoin: ”Oikiat asiat pysyy ja paranoo.”
Ruoka
Atlantan metropoliauleella asuu noin 700 000 latinoa, yli 180 000 indo-pakistanilaista, noin 100 000 korealaista, 70 000 kiinalaista, 60 000 vietnamilaista, noin 50 000 venäläistä sekä satoja suomalaisia ja ruotsalaisia.
Ihmisten kirjo tarkoittaa valtavan rikasta ruokakulttuuria. Buford Highway Farmers Marketin venäläinen osasto tarjoaa myös suomalaista Finlandia-voita, Turunmaa- ja Lappi-juustoja, aitoa suomalaista ruisleipää, silliä ja muuta hyvää.
Väsyttyäni naapurustoni korealaiseen, sichuanilaiseen, kantonilaiseen, israelilaiseen, eri alueiden meksikolaiseen tai intialaiseen ruokaan, suomalainen ateria Atlantassa on herkkua. Eikä aidossa Etelän uppopaistetussa kanassakaan ole mitään valittamista.
Musiikki
Amerikkalaiset ovat osallistujia ja hauskanpidon ylivoimaisia mestareita. Olipa kyse urheilutapahtumasta tai konsertista, amerikkalaiset saapuvat paikalle ja osallistuvat täysin palkein. Ja Yhdysvaltojen rooli modernin populaarimusiikin kehtona on kaikkien tiedossa.
Miltei joka viikolle Atlantasta löytyy omaan makuuni sopiva huippuluokan konsertti: joko iso stadiontapahtuma, keskikokoinen areenakonsertti, tai pieni klubikeikka. Viimeisen parin viikon aikana olen nähnyt komeat Moon Hoochin ja Son Voltin keikat.
Baseball
Me tunnemme kliseen baseballista amerikkalaisuuden metaforana. Field of Dreamsin kaltaiset elokuvat toistavat pateettisia monologeja pelin merkityksestä amerikkalaisen sielun heijastimena. Amerikkalaiset urheilujournalistit tuntuvat usein saavan tuotantoonsa erityistä melodramaattista potkua kun puhe kääntyy baseballiin.
Tällä kertaa stereotypiat pitävät paikkansa. Baseball on uskomattoman kaunis, ajaton ja jännittävä peli. Tänä vuonna Atlanta Bravesin nuori ja värikäs joukkue on ollut erittäin hauskaa seurattavaa. Joukkueen 21-vuotias venezuelalainen tähti Ronald Acuña Jr. on jo matkalla legendaksi.
Erinomaista syntymäpäivää, Yhdysvallat!
Soundtrack: Grateful Dead, Eyes of the World.