Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Yhdysvaltain poliittinen tulevaisuus: paluu keskitielle

Marko Maunula
Blogit Americana 10.4.2013 14:25

Valmistelin tulevaa luentosarjaa Yhdysvaltain poliittisesta lähihistoriasta, ja tehdessäni pohjatyötä puhalsin pölyt kahdesta poliittisen analyysin klassikosta.

Vuonna 1969, poliittinen ihmelapsi Kevin Phillips julkaisi teoksen The Emerging Republican Majority. Keskellä amerikkalaisen liberalismin 1960-lukulaista huipentumaa Phillips väitti, että Yhdysvallat on itse asiassa kääntymässä vahvasti oikealle.

Vuotta aikaisemmin Phillips oli 28-vuotiaana auttanut Richard Nixonin vaalivoittoon ns. Etelän strategian avulla. Phillips kehoitti republikaaneja satsaamaan Etelään. Alue oli historiallisesti demokraattien vankinta kannatusaluetta, mutta demokraattisen puolueen siirtyminen tukemaan kansalaisoikeusliikettä oli tehnyt Etelän valkoisista rasisteista poliittisesti kodittomia.

Nixon seurasi Phillipsin ohjeita. Republikaanien presidenttiehdokas ratsasti vaalivoittoon Etelän tuella. Nixonin puheet osavaltioiden oikeuksista sekä liittovaltion aktivismin kritiikki vetosivat Etelän äänestäjiin. Vuonna 1968 Syvän Etelän äänet menivät kolmannelle ehdokkaalle, eli avoimesti rasistiselle George Wallacelle, mutta alueen marssi republikaaniseen puolueeseen oli alkanut.

Kirjassaan Phillips kehoitti republikaaneja luopumaan pohjoisen liberaaleista sekä historiallisesti republikaanisista afroamerikkalaisista, sillä Etelä on sen uusi luonnollinen voimakeskus. Phillips myös osoitti lahjakkuutensa etnisten ryhmien kehityksen, alueellisten erojen ja muuttoliikkeiden merkitysten poliittisena analysoijana sekä hyödyntäjänä.

Phillips oli, kuten tiedämme, oikeassa. Etelä muuttui parissa vuosikymmenessä vankan demokraattisesta vankan republikaaniseksi alueeksi. Pohjoisen maltilliset konservatiivit ja liberaalit republikaanit siirtyivät demokraattien riveihin. Historiallisesti vankan republikaaninen Uusi Englanti muuttui demokraattien valtakeskukseksi.

Uusi demokraattinen koalitio

Vuonna 2002 poliittisen journalismin ja analyysin konkarit John B. Judis ja Ruy Teixeira julkaisivat teoksen The Emerging Democratic Majority. Pinnalta katsottuna maa oli konservatiivisempi kuin koskaan sitten toisen maailmansodan. George W. Bush isännöi Valkoista taloa, republikaanit hallitsivat Kongressia ja Korkeimmassa oikeudessa oli konservatiivisten tuomarien enemmistö. Karl Rove ja kumppanit puhuivat uudesta, pysyvästä republikaanisesta enemmistöstä, tulossa olevasta vuosikymmenten valtakaudesta. Mutta Judis ja Teixeira argumentoivat, että republikaanien valtakausi on pian ohi: Yhdysvallat on matkalla kohti demokraattien aikaa.

Kirjoittajat sanoivat, että latinot, afroamerikkalaiset, naiset, älyköt ja valkoinen alempi keskiluokka ovat yhä vahvemmin sitoutuneita demokraattiseen puolueeseen. Demograafinen kehitys, yhdistettynä republikaanien ideologiseen painolastiin, on puskemassa Yhdysvaltoja kohti pitkää demokraattista valtakautta.

Judis ja Teixeira uskoivat, että demokraattien maltillistuminen on avain tulevaan demokraattien valtakauteen. Amerikkalaiset eivät pidä äärimmäisyyksistä, tulivat ne kummalta suunnalta tahansa. 1960-luvulla liberaalit kaivoivat oman hautansa kääntymällä liian kauas vasemmalle. Viime vuosina on ollut republikaanien vuoro raivota faktoja vastaan sekä vieraannuttaa keskitien äänestäjät omalla ideogisella ehdottomuudellaan.

Presidentti Obaman kaksi vaalivoittoa, demokraattien kontrolli senaatista, sekä puolueen numeraalinen voitto myös edustajainhuoneen vaaleissa tarjoavat vankkaa tukea Judisin ja Teixeiran argumenteille. Naiset, nuoret ja nopeasti kasvavat vähemmistöt ovat tekemässä tästä ja jopa seuraavasta vuosikymmenestä demokraattien valtakautta.

Kansakunnan asenteiden ja mielipiteiden pinnallinenkin tarkastelu osoittaa, että amerikkalainen politiikka on muuttunut ällistyttävän nopeasti. Tänään 58 prosenttia amerikkalaisista uskoo, että homoliitot olisi laillistettava. Noin 52 prosenttia haluaa laillistaa marihuanan. Ällistyttävät 92 prosenttia vaatii rajoituksia vapaaseen asekauppaan. Kansakunnan enemmistö tuki presidentin ajamia veronkorotuksia. Selkeä enemmistö amerikkalaisista uskoo, että Yhdysvaltain tuloerot ovat liian korkeat.

Yhdysvallat ei ole matkalla länsieurooppalaiseen sosiaalidemokratiaan. Demokraattinen puolue ja presidentti Obama uskovat edelleen Yhdysvaltojen poikkeuksellisuuteen. Kuten terveydenhoidon uudistus osoitti, myös demokraatit toimivat edelleen mielummin yksityisen sektorin kautta. Puolue oppi etsikkoaikojensa virheistä.

Tulevaisuus on keskitiellä

Mitä tämä tarkoittaa? Republikaanien on välttämätöntä siirtyä lähemmäksi keskiviivaa. Oman, alueellisesti keskittyneen ja yhä suppeamman äänestäjäkunnan kuuntelu on vieraannuttanut puolueen maan valtavirrasta. Parhaillaan käytävä keskustelu aseenostajien rikostaustan tarkastamisesta sekä republikaanien sitkeä vastustus lakialoitetta kohtaan on tästä hyvä esimerkki.

Yhdysvaltain poliittinen tulevaisuus tarjoaa sekoitusta sosiaalista liberalismia ja maltillista keskitien talouspolitiikkaa. Homoliittojen ja marihuanan laillistamisaaltoa on vaikea pysäyttää, ja amerikkalaiset ovat valtaosin omaksuneet praktisen suhtautumisen kapitalismiin.

Maltillinen keskitie ja periamerikkalainen pragmatismi ovat tulevankin vuosikymmenen poliittisen vallan avain.

Soundtrack: The Pretenders, Middle of the Road.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Kirjoittaja elää liberaalissa kuplassa ja seuraa Yhdysvaltojen menoa läpiliberaalien medioiden kautta. Yhdysvalloissa liberaaleilla on ongelmana ylimielisyys. Konservatiivisia arvoja ei pyritä ymmärtämään, vaan ne leimataan hulluiksi ja taantumuksillisiksi arvoiksi ja niitä vääristellään. Tämä näkyy esimerkiksi asekeskustelussa. Aivan asiallisia väitteitä aseenomistamisen puolesta ei haluta ymmärtää. Liberaali media leimaa aseenomistajat kaljapelleiksi, jotka haluavat ampua singoilla rauhoitettuja eläimiä.

Tämän takia konservatiivien vaalivoitot tulevat aina liberaaleille yllätyksenä. Miten enemmistö on voinut kannattaa rauhoitettujen eläimien ampumista singolla!?

Ei ole sanottua, etteivätkö monesti varsin konservatiiviset latinot voisi olla käännytettävissä republikaanien äänestäjiksi. Liberaalikuplassa tähän ei uskota. Sieltä käsin nähtynä republikaanit ovat hulluja asemiehiä, jotka haluavat tappaa kaikki latinot. The Washington Post on kertonut näin. Mutta liberaalit voivat taas kerran yllättyä.

Kun on lukenut nuo kaksi edellä olevaa kirjoitusta, niin eipä enää ihmettele lausuntoa, että Suomi on USA:n ulkopuolella kaikkein ameriikkalaisin maa.

Yksi vaivautuu tutkimaan mokoman rapakontakaisen valtakunnan asioita. Toinen istahtaa ihastelemeen jotakin sen sisäpolitiikan yksityiskohtaa.

Olisi tässä lähempänäkin aprikoitselemista. Esim. omassa EU:ssamme. Ja jos ei se riitä, on lähialueita; Afrikka, Lähi-Itä..

Ryhdyn auguuriksi nyt. Amerikan ihastelu kannattaa vähentää/lopettaa pelkästään jo sen vuoksi, että se on hyvää kyytiä menossa samaa tietä kuin mm. Rooman Maailmanvaltakunta ja Neuvostoliitto menivät.

Jos kirjoittaja on oikeassa yhyn edelliseen: mitä ilmeisimmin tulevaisuus on Kiinan diktatuurikapitalismin länsimaiden pikkuhiljaa, mutta vääjäämättömästi rappeutuessa.

MM tuossa viittasikin siihen, että USA:n politiikka usein on tietynlaista aaltoliikettä, oikealta vasemmalle, liberaaliudesta konservatismiin. Itsekin uskoisin tuohon. Tällä hetkellä liberaalit, Obama etunenässä, ovat kansansuosiossa vahvoilla, mutta eivät toki aina yksittäisissä osavaltioissa.

Enenevä latinisoituminen USA:ssa ei välttämättä lopulta valu demokraattien laariin. Merkittävä osa latinoperäisistä taitaa sopeutua aika hyvin USA:aan, eivätkä leimaudu vain latinolähettiläiksi. Tällä sopeutuvaiselle väestönosalle republikaanit varmasti ovat ihan varteenotettava puolue, eivätkös etelän reput ole kritisoineet lähinnä tätä rikollista ja laitonta porukkaa? Latinoiden joukossa lienee paljon myös yritteliäisyyden ja pienen valtion nimeen vannovia, eli potentiaalisia republikaaneja.

USA:n järjestelmä joka tapauksessa on aika keskustahakuinen, jolloin kumpikaan puolue ei ole pitkään kyennyt pitämään poliittista keskustaa hallussaan. Maltillinen haaste repuilta on todennäköisesti pian tulossa, jos Obama-tyyliset demokraatit näyttävät valtaavan keskustaa. Tuollaista reaktiota republikaaneilta ainakin itse veikkaisin? Jos teekupit laimenevat, linjaa haetaan toisesta suunnasta…

Näitä luetaan juuri nyt