Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Yhdysvaltain Israel-politiikka on moraalisessa kriisissä

Marko Maunula
Blogit Americana 2.6.2010 12:07

Israelin kommandojen hyökkäys Gazan saattuetta vastaan osoittaa Yhdysvaltain Israel-politiikan nykytilan: se on halvaantunut.

Koko yhdeksän ihmisen kuolemaan johtanut saattue-jupakka on paitsi tragedia, mutta myös moraalisesti ja poliittisesti ikävän sekava soppa, josta ei löydy selkeitä hyviksiä ja pahiksia.

Tapahtuman käsittely fasistisen Israelin hyökkäyksenä kirkassilmäisten humanistien kimppuun olisi pikamarssi Hamasin propaganda-ansaan. Israelin hyökkäys oli traaginen, ylimitoitettu, laiton, ja typerä, mutta vastapuolen laivatkaan eivät kuljettaneet pelkästään äiti teresoita. Operaatio oli tarkoituksella provokatiivinen ja konfliktihakuinen, jossa hyvää tarkoittavat humanistit asettautuivat kyynisempien radikaali-aktivistien kanssa samaan rintamaan.

Amerikkalaiset poliitikot ja kommentaattorit ovat pääosin pyrkineet nyanssien ymmärtämiseen ja maltillisiin lausuntoihin koskien avustussaattuetta. Varsinkin presidentti Obaman hallinto on ollut reaktioissaan liki tuskallisen varovainen, keskittyen valitteluun ja osanottoihin ja valiten sanansa äärimmäisen huolellisesti.

Nyanssien ymmärtäminen on luonnollisesti tärkeää ja diplomatiassa maltti on valttia, mutta Yhdysvaltain kyvyttömyys reagoida selkeästi ja johdonmukaisesti tapahtumiin osoittaa, miten hampaaton Obaman hallinto ja koko Yhdysvallat on Israelin suhteen.

Obaman hallinto, kuten sen edeltäjänsäkin, on juutalaisen lobbyn, amerikkalaisten fundamentalisti-kristittyjen, sekä Lähi-Idän tilanteen puristuksessa. Niin sisä- kuin ulkopoliittiset realiteetitkin puhuvat vankan Israelin tukemisen puolesta, ja empatia juutalaisten selviytymistaistelua kohtaan soittaa komppia. Silti, realiteetit sekä harhaan johdettu empatia ovat halvauttaneet Yhdysvaltain Israel-politiikan.

Yhdysvaltain ja Israelin suhteet ovat muuttuneet mesenaatti-suhteesta symbioosiksi. Yhdysvallat tarvitsee Israelin tukea kipeästi. Molemmat Irakin sodat, Iranin ydinasehaaveet, ja kasvava islamilainen fundamentalismi ovat antaneet Israelille diplomaattisia pelimerkkejä, joita varsinkin israelilainen oikeisto ei ole hävennyt käyttää avoimesti.

Viime vuosikymmenet Israel on puskenut aktiivisesti Länsirannan asutuspolitiikkaa, palestiinalaisalueiden saartoa ja eristämistä, sekä koko maan juutalaistamista. Isrealilainen oikeisto on kyennyt puskemaan apartheid-politiikkaansa, sillä se tietää, että Yhdysvallat, ainoa ulkovalta jonka mielipiteillä on heille merkitystä, ei tee mitään.

Gazan kriisi sekä Yhdysvaltain reaktio osoittavat jälleen, että Yhdysvalloista ei ole Israelin moraaliseksi ojentajaksi. Tapahtumat olisivat tarjonneet oivan tilaisuuden osoittaa maailmalle, että Yhdysvallat ei sulata millaista käytöstä tahansa Israeliltakaan. Se olisi voinut astua julkisuuteen tuomitsemaan Israelin ylireaktion sekä samalla puhua selvin sanoin maan Gazan saartoa, siirtokuntapolitiikkaa, sekä kasvavaa apartheidia kohtaan.

Selkeän kannanoton sijaan me joudumme todistamaan Obaman hallinnon jahkailua sekä semanttista tasapainoilua. Lopputulos on laimea julkilausuma sekä epämääräistä jupinaa rauhanomaisen ratkaisun puolesta, joka kaikuu tyhjille päille ja korville niin Israelissa kuin Palestiinassakin, puskien molempia osapuolia yhä pahempaan radikalismiin.

Ellei Yhdysvallat toimi nyt, se tuskin toimii koskaan. Kasvata pari, Obama, ja tartu tilaisuuteen. Pelasta Israel itseltään, auta kärsiviä palestiinalaisia, sekä hanki Yhdysvalloille moraalista pääomaa. Se on helppoa. Ainoa mitä sinun täytyy tehdä on katsoa Bibi Netanyahua silmiin ja sanoa ”Ei!”

Bob Dylan, Desolation Row.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Jälleen kerran ansiokasta tekstiä. On ilo seurata netissä aitoa pohdintaakin, kaiken huutamisen välissä, jota tämä(kin) tapahtuma on nostanut jälleen esiin.

Ensin vaaditaan demokraattisia vaaleja ja kun niissä valtaan tulee epämieluisa taho, niin suututaan. Ei se rauha näin tule koskaan. Hyväksymällä neuvottelukumppaniksi laillisesti valitun radikaalin, vastuu alkaa loiventaa äkkijyrkkiä mielipiteitä. Suomen komunistit pehmitettiin samoin keinoin. Obama on viimeinen toivo. Judet ovat Euroopan valtioiden kansalaisia, jotka ovat alakneet omia toisten maata. Siitä tulee vain vastustusta ja vihaa. Nyt olisi aika tunnustaa faktat. Israel on pysyvä valtio vuoden 1948 rajoilla ja 1967 valloitetuilta alueilta vetäytyminen. Palestiinan demilitaristointi, aseiden hallussapiutokielto ja pari komppaniaa aseistettuja poliiseja. Israel takaisi Palestiinan ulkoisen turvallisuuden armeijallaan. Ahtisaari asialle. Kaksi valtiota. Sikin sokin elämisestä ei tule mitään.

Artikkelissa on erittäin hyvin kiteytetty lähi-idän ongelman ydin ja sen ratkaisumahdollisuus. USA on aseistanut Israelin, USA rahoittaa Israelin toimia, USA ylläpitää Israelin epädemokraattista hallintojärjestelmää (Israelin palestiinalaisilta puuttuu demokraattiset oikeudet) ja USA tukee sokeasti Israelin apartheid-politiikkaa. Vain USA voisi pitkäjänteisellä ja johdonmukaisella toiminnalla painostaa lähi-idän osapuolet rauhanomaiseen kestävään ratkaisuun. USA:lta (ja Obamalta) puuttuu kyky ja rohkeus käynnistää todellinen rauhanprosessi. USA:n vaikutusvaltainen juutalaiseliitti hallitsee USA:n mielipideilmastoa (=äänestäjiä) ja pitää ylintä johtoa kuristusotteessaan. Valitettavasti.

Suhtaudun epäilevästi kahden valtion rauhanomaisen rinnakkaiselon mahdollisuuksiin lähi-idässä. Israel ei koskaan vapaaehtoisesti luovuta Palestiinalle elinkelpoista maa-aluetta. Parempi tavoite olisi yksi valtio, jossa kaikilla kansalaisilla olisi yhtäläiset demokraattiset oikeudet.

Mää oon kuullu vähän juttua,että näillä gazan palestiinalaisilla on vähän sisäisiäkin ristiriitoja,hamasilaiset kuulemma heitti fatahin kannattajia kerrostalojen katolta alas vaalien jälkeen.
no retoriikka vähän vahvempikin toki kuuluu politiikkaan,länsimaissakin lähinnä sanallisessa muodossa tosin.
Gazan saarrossa on myös se vähemmän mainittu puoli,että myös Egypti on pitänyt Gazan rajan kiinni.
Uutinenhan siitä tuli vasta kun Egypti avasi rajan ja oli hyvä verrattuna pahoihin Israelilaisiin.
Sitä ennen Israel oli yksin paha saartaessaan yksin Gazaa,kunnes Egypti lupasi avata oman rajansa,jonka jälkeen yksin paha Israel saartaa Gazaa.
Palaten alkuun,jos jotakuta kiinnostaa tässä muukin kuin antisemitismi,voisi selvittää itselleen miksi myös Egypti on pitänyt Hamasia ja Gazaa eristyksissä.

Näitä luetaan juuri nyt