Yhdysvallat tarvitsee yhdistävän kokemuksen – voisiko se olla yleinen asevelvollisuus?

Amerikkalaisen yhteiskunnan ehkä merkittävin ongelma on kulttuurinen sirpaloituminen. Maa on aina ollut löyhä sekoitus eri kulttuureja, uskontoja, kieliä ja maailmankatsomuksia, mutta nykyään hajaantuminen muodostaa vakavan uhan maan kyvylle toimia ja vastata tulevaisuuden haasteisiin.

Internet ja kaapelitelevisio ovat ruokkineet kulttuurista ja poliittista hajaannusta. Ne ovat syösseet merkittäviä ryhmiä yhä syvemmälle kaninkoloihinsa. Kanssakäyminen on siirtynyt pubeista ja kahviloista samanmielisten kaikukammioihin internetissä, mikä on vähentänyt eri tavoin ajattelevien amerikkalaisten kohtaamisia.

Kuiluja ryhmien välillä ovat entisestään syventäneet valtava maahanmuutto, nopeasti kasvava kulttuurien ja etnisyyksien kirjo ja taloudellisen murroksen aiheuttamat hankaukset. Maan politiikan nykytila on seuraus eikä syy.

Jos eurooppalainen kansallisvaltio on usein ollut huolellisesti tuotettu teatteriproduktio, jossa eri kansalaisryhmät toteuttavat omia roolejaan melko uskollisina käsikirjoitukselle, niin Yhdysvallat on ollut kaoottinen poikkitaiteellinen performanssi, jossa sadat eri ryhmittymät toteuttavat omia esityksiään samalla lavalla.

Se on valtaosin toiminut hyvin. Kulttuurien välinen vuorovaikutus on tehnyt Yhdysvalloista uskomattoman dynaamisen ja luovan yhteiskunnan. Kolikon kääntöpuolella on kulttuurien kohtaamisen välinen satunnainen kitka. Aiemmin ryhmittymiä ovat liimanneet yhteen sellaiset asiat kuten perustuslaki ja usko amerikkalaiseen projektiin, mutta nyt yhdistävät tekijät uhkaavat hajota.

Yhdysvallat tarvitsee kansakuntaa yhdistävän jaetun kokemuksen. Voisiko pakollinen asevelvollisuus tai muu yhteiskuntapalvelu yhdistää kansakuntaa?

Toisen maailmansodan jälkeinen kansallisen yhtenäisyyden aikakausi perustui osaltaan kylmän sodan ajan jaettuun uhkaan, mutta amerikkalaisia yhdistivät myös sota- ja armeijakokemukset politiikasta tai ihonväristä riippumatta. Aseveliakseli toimi niin arkisissa keskusteluissa kuin kongressin käytävilläkin.

Kylmän sodan hiipumisen ja sodan kokeneen sukupolven väistymisen jälkeen Yhdysvaltojen hajaantuminen on pahentunut. Nykyään hajaantumista voi kutsua jopa orastavaksi kriisiksi.

Trumpin kampanjatilaisuuksissa nähtiin paitoja, joissa luki ”ennemmin venäläinen kuin demokraatti”. Ne kertovat maasta, jossa iso siivu republikaaneja pitää totalitaarista valtiota pienempänä pahana kuin liberaaleja. Ennen vaaleja 52 prosenttia republikaaneista piti Vladimir Putinia parempana presidenttinä kuin Joe Bidenia.

En tahdo uskoa, että republikaanien enemmistö oikeasti haluaa ennemmin totalitarismia kuin hieman vasemmalle kallellaan olevaa demokratiaa. Umpinaisissa kaikukammioissa syntyy helposti retorisia ja jopa ideologisia ylilyöntejä. Asenteet ovat silti haitallisia.

Yhdysvallat tarvitsee kipeästi kansakuntaa yhdistävän kokemuksen. Syyskuun 11. päivän terrori-iskut yhdistivät kansakunnan, kunnes järjetön hyökkäys Irakiin tuhosi sen. Tragedia osoitti silti, että tämä maa kykenee edelleen yhtenäisyyteen, kuten se kykeni joulukuussa 1941.

Kansalaisvelvollisuus voisi yhdistää amerikkalaiset.

Niin kirjavia kuin amerikkalaiset suuret kaupungit ovatkin, kymmenet miljoonat asuvat pienemmissä yhteisöissä, joissa erilaisia ihmisiä kohtaa vähän. Armeija – tai jokin vastaava kansalaisvelvollisuus – auttaisi nuoria ihmisiä tapaamaan erilaisia ja eri tavoin ajattelevia ihmisiä.

Se rikkoisi luokka- ja etnisiä rajoja ja esimerkiksi tutustuttaisi keskilännen maanviljelijöiden lapsia itärannikon suurkaupunkien kasvatteihin. Jaettu velvollisuus opettaisi, että yhteiskunta ovat he, ja he ovat vastuussa maan pyörittämisestä ja kulttuurista.

Amerikkalaisuus perustuu uskoon perustuslakiin, ja perustuslaki painottaa kansalaisten tasa-arvoa lain edessä. Tasa-arvoinen kokemus yhteiskuntaluokasta tai etnisestä ryhmästä riippumatta tarjoaisi konkreettisen muistutuksen amerikkalaisuuden ytimestä.

Nyky-yhteiskunnassa olisi myös hyödyllistä oppia itsekuria ja taitoa toimia joukkueen eteen. Fyysisen kunnon nostaminen parantaisi myös amerikkalaisten psyykettä.

Kulttuurisotiminen on vaaraksi kansakunnalle. Se mädättää maan sisältä, vahingoittaa sen sielua. Yhteiskunnan kirjavuus on hyvä asia, mutta rikkinäisyys katastrofi.

Jos amerikkalaiset oppivat jälleen muistamaan, kuinka me kaikki olemme amerikkalaisia, jotka haluamme maamme parasta, vaikkakin eri keinoin, kaikki muut ongelmat ovat helpompia ratkaista.

Soundtrack: The Youngbloods, Get Together