Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Yhdysvallat: onnistuneen mamu-politiikan malliesimerkki

Marko Maunula
Blogit Americana 23.12.2010 17:16

Uusi väestölaskenta osoittaa, että Yhdysvaltain väestö kasvoi 27,3 miljoonalla vuosien 2000 ja 2010 välillä. Tästä kasvusta liki 11 miljoonaa perustuu siirtolaisuuteen.

Yhdysvallat on edelleen valtava, historiallisestikin verrattuna massiivinen siirtolaisten vastaanottaja. Reilut 12 prosenttia amerikkalaisista, eli noin 37 miljoonaa, ovat siirtolaisia. Suurissa siirtolaisia vastaanottavissa kaupungeissa, kuten myös täällä Atlantassa, prosentuaalinen osuus on vieläkin suurempi.

Siirtolaisten lukumäärä tänään on mittava, mutta suurimmillaan siirtolaisten osuus Yhdysvalloissa oli 1900-luvun alussa, jolloin jopa 15 prosenttia amerikkalaista oli ulkomaalaista syntyperää. Chicagon ja New Yorkin kaltaisista kaupungeista tuli siirtolaisten hallitsemia keskuksia, joissa katoliset, ortodoksit, ja juutalaiset maahanmuuttajat puskivat alkuperäiset anglosaksiset protestantit liki vähemmistöön.

Lukemat pistävät suomalaisen maahanmuuton perspektiiviin. Wikipedian mukaan suomalaisista noin neljä prosenttia on syntynyt ulkomailla. Määrä on Suomen historiassa mittava, mutta se silti kalpenee amerikkalaisten lukemien rinnalla.

Yhdysvallat tänään on eräs multikulturaalisimpia ja etnisesti kirjavimpia yhteisöjä koko ihmiskunnan historiassa. Eilinen jouluruuhka Atlantan Perimeter Mallissa näytti ja kuulosti YK:n yleiskokoukselta. Teekutsu-hihhuleita sekä maan latinoistumista pelkääviä konservatiiveja lukuunottamatta amerikkalaiset suhtautuvat siirtolaisuuteen valtaosin myönteisesti.

Tilanne ei ole ollut aina yhtä positiivinen. 1850-luvulla ns. Know Nothing -puolue, irlantilaista ja kiinalaista maahanmuuttoa vastustanut liike, nousi lyhyeksi aikaa kansallisesti merkittäväksi poliittiseksi voimaksi. 1890-1920 lukujen katolisten italialaisten, irlantilaisten, ja puolalaisten, sekä itä-euroopan ortodoksien ja ja juutalaisten massamuutto säikäytti valkoiset anglo-saksiset protestantit pelkäämään koko maan identiteetin puolesta.

Tänään Yhdysvallat on vähiten rasistinen, kulturaalisesti moniarvoisin, ja maahanmuuttaja-ystävällisin yhteiskunta mitä olen koskaan nähnyt. On kiistatonta, että amerikkalaiset ovat onnistuneet maahanmuuttopolitiikassaan huomattavasti eurooppalaisia paremmin. Miksi?

Perinteinen argumentti vetoaa maan historiaan ja perinteisiin siirtolaisia vastaanottavana ja avoimena yhteiskuntana. Itse kyseenalaistaisin tämän selityksen. Orjuus ei loppunut Yhdysvalloissa ennen sisällissodan päättymistä vuonna 1865. Laillinen rotuerottelu jatkui Etelässä vuoteen 1964, ja rasismin rippeet elävät varsinkin vanhan väen parissa edelleen. Anti-katolinen ja anti-semitistinen liike eli vahvana vielä toisen maailmansodan jälkeenkin.

Itse kiittäisin onnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta valtion rajallista roolia, talous-kulturaalista asennevallankumousta, sekä ”oikeaa” maahanmuuttajamateriaalia.

Suomalaisessa maahanmuuttojärjestelmässä tie helvettiin näyttää olevan kivetty hyvillä aikomuksilla. Siirtolaisten nauttimat etuisuudet kuulostavat eettisesti täysin puolustettavilta ja ymmärrettäviltä, mutta mitä ne tekevät siirtolaisten työmoraalille ja kantaväestön asenteelle ”veronmaksajien kukkarolla asuvia” uussuomalaisia kohtaan? Olisiko kenties niin, että amerikkalainen ”Tervetuloa! Tässä työlupa; nyt mene ja pidä huolta itsestäsi” -asenne voisi olla pohjimmiltaan jopa humaanimpi ja maahan sitouttavampi kuin hyvää tarkoittava suomalainen tuki- ja ”sopeuttamis”järjestelmä?

Toinen suuri amerikkalaisen järjestelmän etu on amerikkalainen asennevallankumous. 1950-60 lukujen kansalaisoikeusmyllerryksen jälkeen varsinkin Etelä havaitsi, että avoimuus ja multikulturaalisuus ovat hyväksi taloudelle. Afroamerikkalaisten koulutustason parantaminen nosti alueen työvoiman tuottavuutta huomattavasti.

Rotusorron ja -väkivallan häviäminen rohkaisi kansainvälisiä suuryrityksiä muuttamaan alueelle. Rasismin, homofobian, ja muun suvaitsemattomuuden hiipuminen historiaan on edesauttanut Etelän talouden rakettimaisessa nousussa, ja useimmat alueen kanta-asukkaatkin ymmärtävät asian.

Kolmas positiivinen tekijä on ”hyvät” maahanmuuttajat. Amerikkaan saapuvat siirtolaiset tietävät maan kulttuurin, ja ovat jo etukäteen varautuneet työntekoon toimeentulon ainoana ehtona. Eurooppaan päätyvien siirtolaisten riveissä tämä ei näytä aina olevan selviö. Maan yliopistot edelleen houkuttelevat ison prosentin koko maailman lahjakkaimmista ja ahkerimmista opiskelijoista, joista monet jäävät valmistuttuaan tekemään uransa Yhdysvalloissa.

Suomalaisilla on amerikkalaisille paljon opetettavaa esimerkiksi peruskoulutuksessa, ja amerikkalaiset ovat viime vuosina konsultoineet suomalaisten neuvoja ahkerasti. Ehkä tyypillisen vasenvihreän suomalaisen avoimen maahanmuuton puolestapuhujan kannattaisi nielaista asenteellisuutensa, ja katsoa Yhdysvaltojen esimerkkiä avoimin ja ennakkoluulottomin silmin?

Soundtrack: Randy Newman, Sigmund Freud’s Impersonation of Albert Einstein in America.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Yhdysvalloissa on jo niin paljon eri kansallisuuksia että sitä voisi kutsua todelliseksi kansojen ja kulttuurien maailmanyhteisöksi. Sinnepä sitten sulautuu niin alemman kuin ylemmänkin sosiaaliluokan porukkaa siististi mitä erilaisimpiin tehtäviin, puhumattakaan keskivertoihmisistä, vai ovatko he sittenkin juuri niitä eniten ongelmaisia löytämään oman paikkansa sikäläisessä yhteiskunnassa? Ainakin on täälläkin kuultu paljon nimenomaan heidän vaikeuksistaan nykyisen laman aikana.

Onko meillä joku kilpailu, että mikä maa on eniten ”monimuotoinen”, monikulttuurinen tai eniten ulkomaalaisia vastaanottava? Eiköhän loppujen lopuksi maailma vain köyhdy siitä kulttuurillisesti, jos kaikki maat olisivat samanlaisia sulatusuuneja kuin Yhdysvallat. Kaikki samaa harmaata massaa, jippi jei.

USA:n väestön kutsuminen harmaaksi massaksi taitaa olla hiukan haasteellinen hanke ottaen huomioon suuret erot pelkästään pääilmansuuntien määrittämien alueiden välillä. Etelä eroaa pohjoisesta, länsi voimakkaasti idästä, väli- ja keskialueista puhumattakaan. Yhtenäiskulttuurista voi tietysti kielen tasolla puhua mutta kai kansainvälinen muuttoliike tuo mukanaan myös monimuotoisuutta ja vahvoja etnisiä alakulttuureja? Eli olet integroituessasi yhtäaikaisesti sekä amerikkalainen että lähtömaasi perinteen kantaja, bloggaajan tapauksessa kahdenkymmenen vuoden maassaolon jälkeen Finnish-American. Tämä malli voisi tuottaa hyviä tuloksia myös Suomessa, Olemme ylpeästi suomalaisia mutta meillä on värikkäät etniset alakulttuurimme täydentämässä ensisijaista kulttuurista järjestystä. Vai meneekö samanaikainen mono- ja monikultuurin idea ohi punavihreältä kontrollikoneistoltamme kuten juuri nyt näyttäisi menevän?

Amerikankin monikulttuurisuudella on ongelmansa, mutta sielläkin ongelmista ja kustannuksista on vaikea puhua ilman leimaamista rasistiksi, ihmisoikeuksien polkijaksi yms. ”Rotujen” väliset jännitteet, huumeet, jengit, slummit, jne. Olisi ihan kiva että tästä ”Amerikan menestystarinasta” puhuttaessa kuitenkin pidettäisiin mielessä että sielläkin on valtavasti ongelmia ja PC on jäädyttänyt oikeastaan kaiken ratkaisukeskeisen keskustelun asiasta.

Maahanmuutto ja jokin abstrakti monikulttuurisuus ei ole itseisarvo, jota tulisi suorastaan tavoitella.
USA:ssa maahanmuutto on merkittävältä osin hallitsematonta, ja yleinen globaali talouden kehitys johtaa siihen, että kansojen sulatusuuni alkaa sammumaan, kun työllisyys ei merkittävästi parane, ja silloin aina jatkuvan maahanmuuton haittapuolet ja ristiriidat tulevat kärjistymään sielläkin.

USAn monikulttuurisuuden onnistumisesta voidaan olla montaa mieltä. Kolme suurinta ryhmää, eli valkoiset, mustat ja latinot elelevät pääsääntöisesti täysin erillään toisistaan. Jonkun New Yorkin katukuva toki näyttää monenkirjavalta, mutta se ei kerro koko totuutta.

Näiden ryhmien välisiä avioliittoja solmitaan hyvin vähän ja sosioekonomiset erot ovat edelleen valtavat. Tyypillisellä keskiluokkaisella amerikkalaisella ei ole tuttavapiirissään mustia eikä latinoja. Kohtaaminen tapahtuu esimerkiksi huoltoasemalla tai kaupan kassalla.

Mitään aitoa kulttuurien sekoittumista ja saumatonta yhteiseloa USAssa ei siis ole. Myös white flight on erittäin yleinen ilmiö USAssa, eli valkoiset nostavat kytkintä ei-valkoisten määrän ylittäessä 20-30%.

Kannattaa myös muistaa se, että sadan vuoden takainen massamaahanmuutto oli 100% työperäistä ja väki tuli Euroopasta, eli Suomen nykytilanteeseen vertaaminen on mahdotonta. Meillä vajaa 20% oleskeluluvista on työhön liittyviä ja suuri osa tulijoista on heikosti koulutettuja nuoria miehiä Afrikasta ja Lähi-Idästä, jotka pakkautuvat pääkaupunkiseudun lähiöihin.

Itseasiassa Suomeen muutetaan pääasiassa Venäjältä ja Virolta, ei Lähi-idästä tai Arabimaista.

Hyvä nojaa: omat kokemukseni eroavat huomioistasi. Alempi keskiluokka ja sinikaulustyöläiset asuvat edelleen valtaosin “omilla” alueillaan, mutta keskiluokan sekä hyvätuloisten elämät ovat melko tehokkaasti integroituneita. Työyhteisöni, naapurustoni, ja ystäväpiirini koostuvat syntyperäisistä amerikkalaisista sekä latinoista, afrikkalaisista ja aasialaisista siirtolaisista. Rusketusskaalalla olemme myös kirjava joukko.

Yhdysvaltain nopeimmin kasvava demografinen ryhmä ovat ns. monirotuiset – omat poikani mukaanluettuna. Nopea tarkkailu Atlantan katukuvassa todistaa yhä integroituneemman yhteiskunnan puolesta. Tilanne esimerkiksi Georgian Waycrossissa ei ole sama, mutta kaupungit ovat yleensä tien avaajia, joiden esimerkki ja kulturaalinen vaikutus hiljalleen leviää koko yhteiskuntaan.

Kiinnostavaa, Marko:
Katselen yhden usalaisen maantieteellisen alueen (Virginian pohjoisosa Washington, D.C. ulkopuolella) ilmiasua nyt 20 vuoden tauon jalkeen: perheemme muutti silloin valiaikaisesti Suomeen, sielta Espanjaan, jalleen Suomeen ja sielta Etela-Afrikkaan). En ole tilastollisesti selvilla juuri taman alueen tai USA:n demografiasta, mutta havainnoijalle on maisema tyystin muuttunut. Merkillepantavaa on erityisesti keskiamerikkalaisten suuri maara (salvadorilaisten erityisesti – heilla on kaupungissamme vielapa oma konsulaatti ja heita on runsaasti erilaisissa palveluammateissa). Kun asuimme taalla 1980-luvun lopulla olin itse suomalaisena kummajainen, jolle piti puhua kovalla aanella ja selvasti artikuloiden!
Sen sijaan irakilaisia, afgaaneja, somaleja tai muita, joiden habituksessa vaatetus on leimallaista meilla kotimaassa Suomessa, ei taalla juuri nae sonnustautuneena. Erotuksena 20 vuoden takaiseen nakee joskus huiveihin pukeutuneita naisia. Ihonvarin mukaan tosin taalla vallitsee diversiteetti, kulttuurinen [vai ’kulturaalinen’, Marko?] monimuotoisuus, mihin olin jo tottunut asuessani etelaisessa Afrikassa. Viela havaintoni on, etta tulijat ovat huomattavasti paljon paremmin sopeutuneet ja integroituneet tahan yhteiskuntaan kuin voin havaita asioiden olevan Suomessa, samoin omat jo aikuiset lapseni. Olisiko tekemista silla, etta yhdysvaltalaiset edellyttavat hyvaa ja mm. toiset huomioonottavaa kaytosta myos tanne tulevilta? Taalla on myos vallalla ajattelu, etta kaikki ovat yhta, ja etta tulijoiden tulee antaa ja ottaa – ei anoastaan ottaa.

Markolle ja kommentoijille:
tyttareni kirjoitti hiljakkoin lukiotutkielman aiheesta, jonka oli valinnut toisen polven yhdysvaltalaisena: The American Dream. Siina han analysoi tamanpaivan tilannetta, missa tuo legendaarinen myyttinen unelma on kokenut kovia: pieneneva amerikkalainen keskiluokka maksaa kaiken tulonsiirroista sodankayntiin ja usa:laiseen kehitysapuun joka puolella maailmaa; ja liittovaltio lainaa rahaa ja sallii maksimaalisen ulkomaisen investoinnin. Amerikkalaisesta unelmasta (jos tekee tyota kovasti) on jaljella sentaan viela sananvapaus – ehka tarkein kaikesta. Ja demokraattinen prosessi, the democratic process. Suomessa kansalaisten kuuntelua juuri pideta varteenotettavana. Kuinka moni kirjoittaa ja saa vastauksen ongelmiinsa edustajaltaan eduskunnassa: taalla Yhdysvalloissa on tavanomaista turvautua omaan kongressiedustajaan, elleivat prosessit muutoin ’jauha.’

Aiheesta on uusseelantilainen tuore tutkimus: immigraatio hyödyttää taloutta enemmän kuin mikään muu temppu/toimi:

Seasonal migration improving NZ per capita income. http://bit.ly/gUNVvC

Hyva lehtovitra [!],
Luin tuon tutkimuksen esittelyn World Bankin ekonomistin blogissa, paperin esittelyn seka itse paperin kursorisesti. Siita nousevat ajatukseni ovat seuraavia: Tutkimus on kovin paikallinen (se sijoittuu Uuteen-Seelantiin, jossa vaesto koostuu joistakin miljoonista ihmisista ja useammasta miljoonasta lampaasta) – mahtaakohan se olla siirrettavissa ja yleistettavissa joka puolella? Paperissa todistellaan miten kausityolaisyys on vaurastuttavampi vaihtoehto kuin muutaman satalappusen antaminen elinkeinon alkupaaomaksi; ja miten valittomilta saarilta, jotka ovat itsenaisia {Vanuatu, Tonga…] tulee jokunen tuhat vierastyolaisia lyhyeksi ajaksi kerrallaan. Mielestani mikaan tassa ei todista siita, etta ”immigraatio hyödyttää taloutta enemmän kuin mikään muu temppu/toimi [sinun sanojasi]” suoranaisesti, vaan osoittaa vain sen, miten alhaisen elintason maasta – jossa hinnat ovat vahaisemmat – tulevat kausityontekijat vaurastuvat kun vievat/lahettavat tienestinsa saarilleen. Kovin ihmeellista oli, etta tama kausityolaisyys edisti lasten koulunkayntia ja kouluhalukkuutta. Samaan tapaan toimii asia taalla USA:ssa, mutta myos Suomessa. Suomessa, missa on erinomainen sosiaaliturva, joka ei jata ketaan ansiotta, ilman jonkinlaista asumusta ja terveydenhoitoa tai koulutusta (joka on jokamiehen oikeus), oli tyota tai ei, on ihmisten ansio, uusien Suomeen tulleiden kohdalla varsinkin, riippuvainen sosiaalisista tulonsiirroista paremminkin kuin ansioista. Hiljattain kerrottiin, etta vuosittain 18miljoonaa euroa siirtyy ulkomaille Suomeen tulleiden maahanmuuttajien lahettamana. Kiinnostavaa olisi tietaa, paljonko tasta vauraudesta on tulonsiirtojen kautta, ei siis suoranaista ansiotuloilla ansaittua. Jos se on erityisesti tulonsiirtojen varassa, niin tulee kysya, miten se vaurastuttaa ’hosting countrya’ , tassa tapauksessa Suomea.
Huomasitko viela, etta paperissa kiinnitettiin huomiota siihen, pyrkivatko kausityontekijat jaamaan Uuteen-Seelantiin laittomasti lupakautensa loputtua, ja etta heidan valintaansa kausityolaisiksi vaikutti moni taho: asuinpaikan viranomaiset, vielapa kirkolliset entiteetit.

USAssa ei paapota mamuja eikä estetä työntekoa ja yrittämistä, vaan kaikki saavat ponnistella ja hankkia asemansa toisin kuin Suomessa, missä aysosdemokratia ja kukkahattutätit syleilevät anteliaisuudellaan kaiken mamujen yritteliäisyyden ja opettavat laiskoiksi eli maassa maan tavoille.

Jutta,
Aivan niin. Suomeen tulevat erityisen suojelun tarvitsijat ja heidan valiton perheensa saavat maarattomaksi ajaksi oleskeluluvan Suomeen. Oleskeluluvan ohessa on paketissa myos sosiaaliturva ja ilmainen koulunkaynti seka useat erityisesti tata epamaaraista joukkoa varten raatalaoidyt kotouttamistoimenpiteet. Heidan ei odotetakaan asettuvan idyllisesti tekemaan kovasti toita ja ansaitsemaan elantonsa, ja pian heista tuleekin paarialuokka, joka on oppinut – kuten sanoit – elamaan maassa maan tavalla. ja tama maasa maan tavalla tarkoittaa sita, etta maksimoidaan ja laskelmoidaan minka verran mikakin tulonsiirto – niinhan kaikki tekevat suomalaisessa yhteiskunnassa – hyodyttaa tai ei hyodyta: jos teen toita niin sitten menetan tuon tai taman tuen.

Yhdysvaltoihin ei laillisesti voi tulla pysyvasti asumaan kuin osoittamalla tavalla tai toisella turvaavansa elantonsa, ja jos tuo ’oheishenkiloita’ on naiden elaminen turvattava. Laillisesti siis.
Hiljakkoin tuli asuntoalueemme rakennuttajan aliurakoitsijan edustaja tekemaan tilkitsemistoita asuntoomme. Tajusin heti ovella, etta mies oli jostain Ita-Euroopan maasta; niin olikin, Romaniasta. Han kertoi auliisti niita naita kysellessani, etta oli jonkin aikaa ensin Espanjassa oleskeltuaan – laittomasti – ostanut vaarennetyn EU-passin, hinta 1000euroa (Romania ei viela ollut EU-aluetta), matkustaneensa sen turvin Meksikoon ja kavelleensa USA:n rajan yli Arizonassa.The rest is history. Mies kehui, etta hanella on jopa amerikkalainen luottokortti, seka ajokortti (ei tosin Virginiasta, vaan toisesta valtiosta, jossa ei vaadita vain yhta nimenomaista dokumenttia pysyvasta osoitteesta; sellaiseksi ei Virginiassa kelpaa mika tahansa ositteella varustettu lappunen); tyota han tekee tietenkin laittomasti, eika hanen tyonantajansa maksa hanesta kuuluvia veroja; ja lisatty keljuus on, ettei ole pysyvaa oleskelulupaa. Niinollen, ei mies voi matkustaa USA:n ulkopuolelle ainakaan laillisten raja-asemien kautta.
Kysyin, eiko han pelkaa, etta asia tulee liittovaltion poliisin tietoon. Ei.

Opportunismi on globaalia. Ja yleista.