Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Yhdysvallat: onnistuneen mamu-politiikan malliesimerkki

Blogit Americana 23.12.2010 17:16
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Uusi väestölaskenta osoittaa, että Yhdysvaltain väestö kasvoi 27,3 miljoonalla vuosien 2000 ja 2010 välillä. Tästä kasvusta liki 11 miljoonaa perustuu siirtolaisuuteen.

Yhdysvallat on edelleen valtava, historiallisestikin verrattuna massiivinen siirtolaisten vastaanottaja. Reilut 12 prosenttia amerikkalaisista, eli noin 37 miljoonaa, ovat siirtolaisia. Suurissa siirtolaisia vastaanottavissa kaupungeissa, kuten myös täällä Atlantassa, prosentuaalinen osuus on vieläkin suurempi.

Siirtolaisten lukumäärä tänään on mittava, mutta suurimmillaan siirtolaisten osuus Yhdysvalloissa oli 1900-luvun alussa, jolloin jopa 15 prosenttia amerikkalaista oli ulkomaalaista syntyperää. Chicagon ja New Yorkin kaltaisista kaupungeista tuli siirtolaisten hallitsemia keskuksia, joissa katoliset, ortodoksit, ja juutalaiset maahanmuuttajat puskivat alkuperäiset anglosaksiset protestantit liki vähemmistöön.

Lukemat pistävät suomalaisen maahanmuuton perspektiiviin. Wikipedian mukaan suomalaisista noin neljä prosenttia on syntynyt ulkomailla. Määrä on Suomen historiassa mittava, mutta se silti kalpenee amerikkalaisten lukemien rinnalla.

Yhdysvallat tänään on eräs multikulturaalisimpia ja etnisesti kirjavimpia yhteisöjä koko ihmiskunnan historiassa. Eilinen jouluruuhka Atlantan Perimeter Mallissa näytti ja kuulosti YK:n yleiskokoukselta. Teekutsu-hihhuleita sekä maan latinoistumista pelkääviä konservatiiveja lukuunottamatta amerikkalaiset suhtautuvat siirtolaisuuteen valtaosin myönteisesti.

Tilanne ei ole ollut aina yhtä positiivinen. 1850-luvulla ns. Know Nothing -puolue, irlantilaista ja kiinalaista maahanmuuttoa vastustanut liike, nousi lyhyeksi aikaa kansallisesti merkittäväksi poliittiseksi voimaksi. 1890-1920 lukujen katolisten italialaisten, irlantilaisten, ja puolalaisten, sekä itä-euroopan ortodoksien ja ja juutalaisten massamuutto säikäytti valkoiset anglo-saksiset protestantit pelkäämään koko maan identiteetin puolesta.

Tänään Yhdysvallat on vähiten rasistinen, kulturaalisesti moniarvoisin, ja maahanmuuttaja-ystävällisin yhteiskunta mitä olen koskaan nähnyt. On kiistatonta, että amerikkalaiset ovat onnistuneet maahanmuuttopolitiikassaan huomattavasti eurooppalaisia paremmin. Miksi?

Perinteinen argumentti vetoaa maan historiaan ja perinteisiin siirtolaisia vastaanottavana ja avoimena yhteiskuntana. Itse kyseenalaistaisin tämän selityksen. Orjuus ei loppunut Yhdysvalloissa ennen sisällissodan päättymistä vuonna 1865. Laillinen rotuerottelu jatkui Etelässä vuoteen 1964, ja rasismin rippeet elävät varsinkin vanhan väen parissa edelleen. Anti-katolinen ja anti-semitistinen liike eli vahvana vielä toisen maailmansodan jälkeenkin.

Itse kiittäisin onnistuneesta maahanmuuttopolitiikasta valtion rajallista roolia, talous-kulturaalista asennevallankumousta, sekä ”oikeaa” maahanmuuttajamateriaalia.

Suomalaisessa maahanmuuttojärjestelmässä tie helvettiin näyttää olevan kivetty hyvillä aikomuksilla. Siirtolaisten nauttimat etuisuudet kuulostavat eettisesti täysin puolustettavilta ja ymmärrettäviltä, mutta mitä ne tekevät siirtolaisten työmoraalille ja kantaväestön asenteelle ”veronmaksajien kukkarolla asuvia” uussuomalaisia kohtaan? Olisiko kenties niin, että amerikkalainen ”Tervetuloa! Tässä työlupa; nyt mene ja pidä huolta itsestäsi” -asenne voisi olla pohjimmiltaan jopa humaanimpi ja maahan sitouttavampi kuin hyvää tarkoittava suomalainen tuki- ja ”sopeuttamis”järjestelmä?

Toinen suuri amerikkalaisen järjestelmän etu on amerikkalainen asennevallankumous. 1950-60 lukujen kansalaisoikeusmyllerryksen jälkeen varsinkin Etelä havaitsi, että avoimuus ja multikulturaalisuus ovat hyväksi taloudelle. Afroamerikkalaisten koulutustason parantaminen nosti alueen työvoiman tuottavuutta huomattavasti.

Rotusorron ja -väkivallan häviäminen rohkaisi kansainvälisiä suuryrityksiä muuttamaan alueelle. Rasismin, homofobian, ja muun suvaitsemattomuuden hiipuminen historiaan on edesauttanut Etelän talouden rakettimaisessa nousussa, ja useimmat alueen kanta-asukkaatkin ymmärtävät asian.

Kolmas positiivinen tekijä on ”hyvät” maahanmuuttajat. Amerikkaan saapuvat siirtolaiset tietävät maan kulttuurin, ja ovat jo etukäteen varautuneet työntekoon toimeentulon ainoana ehtona. Eurooppaan päätyvien siirtolaisten riveissä tämä ei näytä aina olevan selviö. Maan yliopistot edelleen houkuttelevat ison prosentin koko maailman lahjakkaimmista ja ahkerimmista opiskelijoista, joista monet jäävät valmistuttuaan tekemään uransa Yhdysvalloissa.

Suomalaisilla on amerikkalaisille paljon opetettavaa esimerkiksi peruskoulutuksessa, ja amerikkalaiset ovat viime vuosina konsultoineet suomalaisten neuvoja ahkerasti. Ehkä tyypillisen vasenvihreän suomalaisen avoimen maahanmuuton puolestapuhujan kannattaisi nielaista asenteellisuutensa, ja katsoa Yhdysvaltojen esimerkkiä avoimin ja ennakkoluulottomin silmin?

Soundtrack: Randy Newman, Sigmund Freud’s Impersonation of Albert Einstein in America.