Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Yhdysvallat: kädet pois Iranista

Marko Maunula
Blogit Americana 21.6.2009 11:45

Iran huojuu vallankumouksen partaalla. Mitä Yhdysvaltain ja muun lännen kannattaisi tehda? Ei mitään.

Presidentti Obama on vastaanottanut runsaasti kritiikkiä oikeistolta hänen etäisen ja viileän Iran-reaktionsa suhteen.

Obama on ilmoittanut Iranin politiikan kuuluvan iranilaisille. Hän ei ole ilmaissut avointa tukeaan demokratiaa ja uudistusta vaativille mielenosoittajille. Presidentin kovimmat lausunnot ovat valitelleet Iranin väkivaltaa ja vaatineet iranilaisille oikeutta ilmaista poliittiset mielipiteensä avoimesti.

Lausuntojen maltillisuus on kiusannut republikaaneja, jotka toivoisivat presidentin ilmaisevan solidaarisuutta Iranin mielenosoittajille. Republikaanien johtamina kongressin molemmat kamarit antoivat julkilausumat tuomiten Iranin hallituksen toimet viime päivien ajalta.

Kovimmat kriitikot, kuten senaattori John McCain, haluaisivat Yhdysvaltain astuvan selvään rintamaan Iranin vallankumouksellisten kera, tukien ja johtaen heitä kampanjassa mullahien syrjäyttämiseksi.

Kysymys on, josko nämä seikkailevat aktivistit ovat joko typeriä vai häikäilemättömän kyynisiä sisäpoliittisia operoijia?

Iran on vanha ja ylpeä historiallinen suurvalta. Yhdysvaltain, tai muun lännen, näkyvä sotkeutuminen iranilaiseen politiikkaan olisi vuorenvarma tapa tuhota orastava vallankumous. Se antaisi moraalista vajetta potevalle valtakoneistolle propaganda-aseen, oikeuttaisi (heidän silmissään) entistäkin väkivaltaisemman katujen diktatuurin, sekä puskisi miljoonat iranilaiset keskitien kulkijat mullahien leiriin.

McCainin ja kumppaneiden rinnan paukutus saattaa olla myös puhtaasti sisäpoliittista poseerausta. Demokraattinen idealismi ja ulkopoliittinen kova linja vetoavat asioita puolella silmällä seuraaviin vaistonvaraisiin konservatiiveihin. Poliittinen poseeraus on silti useimmiten joko hyödytöntä tai jopa vaarallista.

Yhdysvaltain ja koko lännen kannattaa nyt olla hiljaa. Maltillinen tuki demokratiaa ja kansalaisoikeuksia vaativille mielenosoittajille, sekä väkivallan tuomitseminen puheiden tasolla riittävät tässä vaiheessa. Jos (kun?) iranilaiset syrjäyttävät mullahien oligarkian, on aika näkyvämmälle tuelle sekä tervetulotoivotuksille demokratioiden joukkoon.

Tämä metodi toimi aikaisemmin. Kuka muistaa mitä tapahtui Itä-Euroopassa 1980-1990 lukujen vaihteessa?

Soundtrack: Mahalia Jackson, We Shall Overcome.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Juuri näin. Huono sinne on mennä neuvomaan kun seuraukset ovat arvaamattomat. Tai siis arvattavat tässä tapauksessa.
Mutta jos kumous tulee onko tuloksena demokratia? Epäilen, että valta vaihtuisi vain vähän lievempään ja vähän vapaampaan tapaan käyttää valtaa. Uskonnollinen valta jatkuu, mutta ei näin vahvana kuin nyt.

Toisaalta on kuitenkin toivoa, että näkisimme joskus islamilaisen demokratian nousun muissakin muslimimaissa. Turkin lisäksi.

Näitä luetaan juuri nyt